Julkaistu Jätä kommentti

Olga Trifonova: Ainoani

Ilmestyy 1. elokuuta. Ennakkomyynnissä Kymi Librissä!

Ainoani on romaani Stalinin vaimosta Nadežda Allilujevasta (1901–1932), joka kuoli epäselvissä olosuhteissa todennäköisesti itsemurhan tehneenä. Se on tarina rakkaudesta, petoksesta ja vallanhimosta. Ainoani kertoo, miten vaikeata on kohdata paha, kun tahtoo uskoa hyvään.

Olga Trifonova (s. 1938) on Stalinin puhdistuksia esittelevän Talo rantakadulla -museon pitkäaikainen johtaja ja kirjailija Juri Trifonovin leski. Ainoani-romaania varten hän teki mittavan pohjatyön arkistoissa ja haastatteli Nadežda Allilujevan elossa olevia sukulaisia.

Julkaistu Jätä kommentti

Sergei Dovlatov: Kompromissi

Ilmestyy 15. marraskuuta.

…ja menetin työni. Mietin, pitäisikö opetella räätälin ammatti. Olen huomannut, että
räätälit ovat aina hyvällä tuulella…
Tapasin Loginovin, joka on televisiossa töissä.
– Hei. Mitäs kuuluu?
– Eipä ihmeitä, töitä etsiskelen.
– Isänmaan etuvartiossa -lehdessä on vapaa työpaikka. Kirjoita nimi muistiin,
Kaširin.
– Semmoinen kaljupää?
– Kaširin on kokenut lehtimies, melko pehmeä luonteeltaan…
– Paskakin on pehmeää, sanoin.
– Tunnet siis hänet?

* * *

Eletään 1970-luvun puoliväliä. Sergei Dovlatov muuttaa Tallinnaan ja alkaa kirjoittaa henkensä pitimiksi neuvostolehtiin. Mutta sen välillä, mitä julkaistaan ja mitä tapahtuu todella, on aina kompromissi.

Neuvosto-Viroon sijoittuva, alkujaan vuonna 1981 julkaistu Kompromissi on hulvaton kuvaus ideologisista vaatimuksista, jotka asettavat epäluulon alaiseksi jopa aakkosjärjestyksen.

Sergei Dovlatov (1941–1990) on venäläisen kirjallisuuden moderni klassikko, jonka teoksia on käännetty yli 25 kielelle. Neuvostokriittinen kirjailija ei saanut kotimaassaan julki kuin kaksi novellia. Leningradissa kasvanut Dovlatov eli vuosina 1972–1975 Tallinnassa. Vuonna 1978 viranomaisten painostama Dovlatov emigroitui New Yorkiin. Lännessä ilmestyivät alun perin myös kaikki hänen teoksensa.

”Ajankuvaltaan tarkka, ironinen näkymä yhteiskuntaan, johon hän ei sopinut.”
– Siim Kallas, Viron entinen pääministeri

Suomentanut Päivi Nenonen.

Julkaistu Jätä kommentti

Kuutarhuri

Idiootin julkaisuohjelma on kevään ajan tauolla. Tiedoksi kuitenkin kiinnostuneille, että Idiootin kustantajalta eli Tuukka Sandströmiltä eli minulta on juuri ilmestynyt lastenrunokirja Kuutarhuri, johon kuvituksen on tehnyt rakas vaimoni Varpu Eronen. Kirjan on kustantanut Avain.

Kirjaa voi ostaa kaupoista tai verkosta (Booky, Adlibris jne.).

Julkaistu Jätä kommentti

Helsingin Kirjamessut 2019

Viime vuonna näihin aikoihin pohdin vakavasti, jatkanko kustantamista enää. Mikä on pienkustantajana toimimisen mieli, jos kirjoja ei meinaa saada kauppoihin? Mitä järkeä on kustantamon pyörittämisessä, jos ei edes kuvittele voivansa koskaan maksaa siitä itselleen palkkaa?

Juuri messujen alla painoon mennyt, yhdessä Olli Sinivaaran kanssa suomentamani René Girardin Kellariloukon psykologia on yhdenlainen vastaus.

Vaikka kustantajana seison aina kaikkien Idiootin julkaisemien kirjojen takana, Kellariloukon psykologia on erityisen henkilökohtainen kirja. Oma suhteeni Girardin ajatteluun on katkonainen mutta intensiivinen, mutkikaskin. Girardin laajassa tuotannossa on hetkiä ja ajatuksia, joita en purematta niele, mutta samalla en voi kieltää, etteikö Girard olisi vaikuttanut äärimmäisen syvästi tapaan, jolla maailman näen.

Girard on haastava kirjoittaja mutta eri tavalla kuin tietyt 1900-luvun jälkipuoliskon ranskalaiset ajattelijat, joita on syytetty jopa tietoisesta obskurantismista, pyrkimyksestä käyttää monitulkintaista tyyliä ja terminologiaa suoja-aitana muuten kestämättömille argumenteille.

Girardin haaste on toisenlainen. Hän kirjoittaa värikkäästi mutta kirkkaasti kysymyksistä, jotka osuvat suoraan ihmisen kokemukseen omasta autenttisuudestaan ja epäautenttisuudestaan, siihen, miten yksilö näkee itsensä suhteessa toisiin. Siksi Girardin kriittinen ja vakava lukeminen muuttuu helposti myös itsekriittiseksi lukemiseksi. Lukemisesta voi tulla paitsi älyllistä myös syvästi henkilökohtaista, mikä ainakin minulle on ollut harvinainen kokemus filosofisen tai kaunokirjallisen tekstin äärellä. Girardin kohdalla tämä koskee erityisesti hänen varhaisempaa tuotantoaan, jota myös Kellariloukon psykologia edustaa.

Kyse on osin samasta kuin Dostojevskin kohdalla. Dostojevskia voi paitsi lukea tai olla lukematta myös lukea lukematta – siis lukea asettumatta itse alttiiksi niille perustaville kysymyksille, joita Dostojevski käsittelee. Sillä kuten hyvin tiedetään, Dostojevski oli kirjatuotteiden tekijänä ja henkilöbrändinä ongelmallinen. Hän oli poliittisilta mielipiteiltään ristiriitainen ja epäpuhdas henkilö, jonka kirjoissa on rutkasti tyylillisiä kömmähdyksiä – ja silti puolitoista vuosisataa myöhemmin hänen paras tuotantonsa on yhä majakka, jonka valo loistaa niin kirkkaana, että sitä on joskus helpompi olla katsomatta kuin katsoa.

Girardin läpi Dostojevskin suuruuden perusta näkyy, niin uskon, selvemmin kuin kenties minkään muun linssin. Uskonko, että kirja myy solkenaan? En tietenkään… Mutta jokainen kirja etsii lukijaa, enkä yhtään epäile, etteikö tälle kirjalle löytyisi lukijoita. Ei ehkä monia, mutta…

Tiedän, etten juuri nyt kirjoita samoin kuin kustantajien yleensä odotetaan kirjoittavan. Kustantajan tulisi performoida ammattilaisuutta ja korkeintaan horista jotain ympäripyöreää lukemisen merkityksestä. Mutta kai näinkin voi olla kustantaja, kai yhä vielä tässäkin ajassa.

Aikaansa ei tietenkään pääse pakoon. Markkinoilla tavataan.

Idiootin osasto on 7g153. Tervetuloa!

Julkaistu Jätä kommentti

René Girard: Kellariloukon psykologia

Idiootti julkaisee lokakuun 14. päivä René Girardin esseiden valikoiman Kellariloukon psykologia.

Dostojevski on maailmankirjallisuuden tunnustettu klassikko ja psykologisen romaanin kehittäjä, jota on luonnehdittu ihmisyyden pimeän puolen ja irrationaalisuuden kuvaajaksi. Mutta mikä oikeastaan oli Dostojevskin ihmisnäkemys?

Kellariloukon psykologiassa René Girard tutkii Dostojevskin henkilöhahmoja sekä kirjeitä ja löytää modernin ihmisen kuvaajan, jonka ydinoivallukset ovat edelleen enemmän kuin ajankohtaisia. Me luemme yhä Dostojevskia, koska Dostojevski lukee yhä meitä.

Sisältää esseet ”Dostojevski: kaksoisolennosta ykseyteen”, ”Kohti Sivullisen uusintakäsittelyä”, ”Yli-ihminen kellariloukossa: hulluuden strategiat – Nietzsche, Wagner ja Dostojevski”, ”Rutto kirjallisuudessa ja myyteissä” sekä valikoiman aiemmin suomentamattomia Dostojevskin kirjeitä.

Ranskan akatemian jäsen ja Stanfordin yliopiston professori René Girard (1923–2015) oli eräs aikamme omaperäisimpiä ajattelijoita, joka yli puoli vuosisataa kestäneen uransa ajan tutki hellittämättä ihmisenä olemisen perustavimpia kysymyksiä: halun luonnetta, uskontoa, väkivaltaa ja kulttuurien alkuperää. Historioitsijana ja kirjallisuudentutkijana aloittaneen Girardin ajattelu ylitti kaikki akateemisten oppialojen totunnaiset rajat eikä mahtunut mihinkään koulukuntaan. Jos jotakin, Girard oli ja on oma koulukuntansa.

Suomentaneet Olli Sinivaara ja Tuukka Sandström.

Julkaistu Jätä kommentti

Hans Kruber: Juorukirja

Ilmestyy 11. helmikuuta.

Julkisuus on aikamme tauti, oire ja uskonto. Hans Kruberin Juorukirja on julkisuuden syvämietteinen analyysi, jonka tyylillisenä esikuvana ovat Daniil Harmsin lyhytproosa ja Richard Scarryn Touhula-tarinat.

Juorukirjan suhde teosmuotoon on sama kuin juorun suhde totuuteen. Kirjasta saattaa olla liikkeellä useita erilaisia painoksia, joista yksikään ei ole toista alkuperäisempi.

Julkaistu Jätä kommentti

Jatkoa seuraa

Jokin aika sitten kirjoitin, että Idiootin julkaisutoiminta on luultavasti tiensä päässä. Mutta monen tien päästä vielä joku polku löytyy.

Tarkoitus on siis julkaista vielä ainakin pari kirjaa.

Alkuvuodesta tulee ulos Hans Kruberin lyhytproosateos Juorukirja, anarkistis-avantgardistinen sarja kuperkeikkoja, joiden aiheena on ”julkisuudeksi” kutsuttu ilmiö. Juha Sipilä, Johanna Tukiainen ja Homeros mainitaan, ehkä sinutkin.

Syksyllä ilmestyy René Girardin Kellariloukon psykologia, kokoelma vuonna 2015 menehtyneen vaikutusvaltaisen ja kiistellyn kulttuuriteoreetikon esseitä. Kirja sisältää alkujaan erillisenä kirjana julkaistun Dostoïevski, du double à l’unité -esseen (1963) sekä muutamia lyhyempiä esseitä, joilla kaikilla on jokin kontakti Dostojevskiin. Lyhyemmät esseet on julkaistu ranskaksi kokoelmassa Critique dans un souterrain (1976) ja englanniksi kokoelmassa To Double Business Bound (1978). Osa on alkujaan englanniksi kirjoitettukin, tekihän Girard akateemisen uransa pääasiassa Yhdysvalloissa.