Kuva Wikimedia Commons

Omaelämäkerrallista proosaa kirjoittanut Sergei Dovlatov (1941–1990) on sukupolvensa luetuimpia venäläisiä kirjailijoita, vaikka eläessään hän sai kotimaassaan julki vain kaksi novellia.

Dovlatovin sukutausta oli monikulttuurinen: hänen isänsä oli juutalainen ja äiti georgianarmenialainen. Nuoruudessaan raskaan sarjan amatöörinyrkkeilijänä kunnostautunut Dovlatov alkoi opiskella 60-luvun taitteessa Leningradin valtionyliopistossa suomen kieltä. Hän oli kuitenkin aktiivisempi vastakulttuuripiireissä kuin yliopistolla. Noina vuosina hän ystävystyi monien nuorten kirjailijoiden kanssa (mm. Jevgeni Rein, Anatoli Naiman, Josif Brodski).

Huonon opintomenestyksen vuoksi Dovlatov pakotettiin asepalvelukseen. Vuosina 1962-1965 hän palveli Komissa vartijana vankileireillä. Kotiuduttuaan hän alkoi opiskella journalistiikkaa. Vuosina 1972-1975 Dovlatov asui Tallinnassa ja työskenteli Sovetskaja Estonija -sanomalehden toimittajana. Tähän ajanjaksoon perustuu Kompromissi. Se kuvaa neuvostolehtimiehen työtä olosuhteissa, joissa jopa aakkosjärjestys voi olla ideologisen epäluulon kohteena.

Vuosina 1976-1977 Dovlatov työskenteli Puškinin kotikartanon oppaana Mihailovskojessa. Tätä ajanjaksoa kuvaa teos Ulkomuseo.

Vuonna 1976 muutamia Dovlatovin kertomuksia julkaistiin ulkomailla emigranttilehdissä. Tämä johti kahnauksiin turvallisuusviranomaisten kanssa. Dovlatov pidätettiin ja pahoinpideltiin useita kertoja.

Näihin aikoihin myönnettiin osana Neuvostoliiton Israelin-politiikkaa muuttolupia juutalaistaustaisille henkilöille, ja puoliksi juutalaisena Dovlatovin onnistui emigroitua vuonna 1978. Hän asettui New Yorkiin, jossa hänen kirjallinen uransa lähti nousuun. Kaikki Dovlatovin kaksitoista teosta ilmestyivät lännessä vuosina 1977-1990. Englanninkielisen yleisön parissa läpimurroksi muodostui Dovlatovin sukulaisten muotokuvista koostuva Meikäläiset, jonka luvuista viisi julkaistiin itsenäisinä novelleina The New Yorker -lehdessä.

Lukuisten Dovlatovin elämää käsittelevien kirjojen lisäksi hänestä on tehty myös elokuva (Netflix 2018). Dovlatovin kirjallisen elämän kolme tärkeää kaupunkia, Pietari (Leningrad), Tallinna ja New York, ovat jokainen muistaneet häntä omalla tavallaan. Pietarissa on Dovlatovin näköispatsas hänen vanhan kotitalonsa edessä Rubinštein-kadulla, Tallinnassa on juhlittu Dovlatov-päiviä vuodesta 2011 alkaen ja New Yorkissa hänen mukaansa on nimetty katu (Sergei Dovlatov Way).

Dovlatovin teoksia on käännetty yli 25 kielelle.

Suomennetut teokset

Meikäläiset. Suom. Pauli Tapio. Idiootti 2012. / 3. painos 2019.
Matkalaukku. Suom. Pauli Tapio. Idiootti 2012. / 3. painos 2019.
Haarakonttori. Suom. Pauli Tapio. Idiootti 2014.
Ulkomuseo. Suom. Pauli Tapio. Idiootti 2016.
Kompromissi. Suom. Päivi Nenonen. Idiootti 2021.

3 ajatusta kohteelle “Sergei Dovlatov

  1. […] “Kontinent”, minkä vuoksi hänet erotettiin Neuvostoliiton Journalistiliitosta. Lisää hänen elämästään  Dovlatov on paradoksaalinen kirjailija. Toisaalta hänen teokset ovat ironisia ja anekdoottisia ja […]

  2. Oletteko aikeissa julkaista Dovlatovilta mitään muuta? Nämä neljä on jo luettu niin moneen kertaan, että mielelläni lukisin jotain uuttakin.

  3. Aikeita on, mutta neuvottelut perikunnan kanssa ovat kesken.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.