Suomentanut Pauli Tapio. Ilmestyy maaliskuussa.
Alkuteos Naši, 1983.

Meikäläiset seuraa Sergei Dovlatovin (1941-1990) suvun tarinaa vallankumousajan Vladivostokista 80-luvun New Yorkiin. Teos ei ole tavanomainen sukukronikka vaan ennemminkin kirjallinen perhealbumi, sarja muotokuvia kirjailijan sukulaisista, joiden kohtaloissa heijastuu Venäjän ja Neuvostoliiton historia.

Omaelämäkerrallista proosaa kirjoittanut Sergei Dovlatov on eräs Venäjän kirjallisuuden erikoislaatuisimmista hahmoista. Nyky-Venäjällä Dovlatov on sukupolvensa luetuimpia kirjailijoita, vaikka eläessään hän sai kotimaassaan julki vain kaksi novellia. Kaikki Dovlatovin kaksitoista teosta ilmestyivät lännessä vuosina 1977-1990. Dovlatov itsekin emigroitui vuonna 1978 New Yorkiin, jossa eli kuolemaansa saakka.

Dovlatovin maastamuuttoon ei ollut syynä pelkkä halu luoda kirjallista uraa vapaammassa ympäristössä. Toimitettuaan tekstejään länteen ja levitettyään niitä kotikaupungissaan Leningradissa samizdatina hän oli ajautunut hankaluuksiin turvallisuusviranomaisten kanssa. Näitä elämänvaiheitaan hän sivuaa Meikäläisissäkin.

New Yorkissa Dovlatov saavutti nopeasti mainetta venäläisten emigranttien keskuudessa ja käännösten myötä englanninkielistenkin lukijoiden parissa. Neuvostoliiton hajottua hänen teoksensa kasvoivat tunnustetuiksi moderneiksi klassikoiksi myös Venäjällä.

Dovlatovin suosion salaisuutena on pidetty hänen kykyään yhdistää kepeä ja syvällinen. Dramaattisen elämän elänyt kirjailija inhosi yli kaiken draamallista paisuttelua ja kuvasi traagisetkin tapahtumat vähäeleisen ironisesti. Joseph Brodskyn mukaan Dovlatov olikin ennen kaikkea loistava tyylitaituri. Dovlatovin yksinkertaiset lauseet ja lakoninen huumori ovat pitkällisen hiomisen ja pelkistämisen tulosta.

“Häntä on helppo lukea. Hän ei ikään kuin vaadi itselleen huomiota, ei tyrkytä itseään lukijalle eikä tuputa ajatuksiaan tai havaintojaan ihmisluonnosta. – - Keskeisin tekijä on jokaisen demokraattisen yhteisön jäsenen tunnistama sävy: se kuuluu yksilölle, joka ei suostu ottamaan uhrin osaa ja joka on vapaa oman erityisyytensä pakkomielteestä. Tuo ihminen puhuu kuten vertainen vertaisille ja vertaisista: hän ei katso ihmisiä alhaalta ylös tai ylhäältä alas vaan ikään kuin sivusta.”

(Joseph Brodsky, “O Serjože Dovlatove”, 1994.)

Dovlatovin teoksia on käännetty yli 25 kielelle, mutta ei aiemmin suomeksi. Ennakkotietona mainittakoon, että Idiootti julkaisee tänä vuonna toisenkin Dovlatovin keskeisistä teoksista: novellikokoelma Matkalaukku (Tšemodan, 1986) ilmestyy syksyllä. Myös sen suomentaa Pauli Tapio.

Ilmestyy huhtikuussa.

Korkeiden talojen satelliittilautaset,
radioaaltojen puhkoma pakkanen.
Mihin aikaan sytytät ikkunan silmäksi,
etsiikö se minua, ulos jääneitä roskia.

Runoja yksinäisyydestä ja kuolemasta.

Kari Armisen Ikkuna kuvaa välinpitämätöntä maailmaa, jota määrittävät julmuus ja heikkous, rappio ja sairaus. Keskeistä on kaiken hidas häviö ja katoaminen, unohdus ja kuolema riisuttuina kaikesta ylevästä. Runot kulkevat joutomaita ja sivukujia sekä sairaaloiden käytäviä. Tämän lohduttoman maiseman keskeltä ne etsivät kauneutta, sieppaavat harmaan valon sirpaleita. Runo on ikkuna, joka toisaalta kehystää ja poimii esiin, toisaalta vie etäälle ja tuomitsee ulkopuoliseksi.

Ikkuna on Armisen toinen runokokoelma.

Viime aikoina uutisissa on ollut useita tapauksia, joissa nettikaupoista on anastettu luottokorttitietoja tms. Niinpä lienee paikallaan muistuttaa, että Idiootin verkkokauppaan ei liity tällaisia riskejä. Syynä ei ole ohjelmistomme edistyksellisyys vaan yksinkertaisesti se, että Idiootin palvelimella ei ole mitään varastettavaa.

Tilaaminen Idiootin verkkokaupasta vaatii vain toimitus- ja sähköpostiosoitteen ilmoittamista. Tilaaja saa sähköpostiinsa tilausvahvistuksen, josta käy ilmi viitenumero sekä maksettava summa. Kun maksusuoritus näkyy Idiootin tilillä, kirjalähetys postitetaan. Tämän jälkeen tilaustiedot poistetaan palvelimelta – joskin varmuuskopio säilytetään muistitikulla siltä varalta, että toimituksessa on jotain epäselvyyttä.

Järjestelmä toki vaatii ostajalta sen verran viitseliäisyyttä, että kirjautuu itse verkkopankkiinsa ja maksaa maksun. Mutta ainakin se on idioottivarma.

Idiootti ei tällä hetkellä ota vastaan uusia käsikirjoituksia ilman tilausta. Syitä muuttuneeseen käytäntöön on useita.

Ensinnäkin julkaisutoiminta on ollut jo jonkin aikaa epävirallisella tauolla allekirjoittaneen eli kustantajan muiden kiireiden vuoksi. Kevätkaudella tauko päättyy, mutta julkaisuohjelma pysyy suppeana.

Yleisemmällä tasolla ongelma liittyy tarjottujen käsikirjoitusten tasoon. Moni kirjoittaja symppaa pienkustannustoimintaa noin periaatteessa, mutta käytännössä omaa käsikirjoitusta ei tarjota ensimmäiseksi vasta vähän aikaa toimineelle pienkustantamolle. Pienkustantaja saa käsikirjoituksen luettavakseen vasta siinä vaiheessa, kun se on pudonnut suurten ja keskikokoisten talojen seulasta läpi. Joskus toki tuoreeltaankin, mutta ei juuri kukaan lähetä käsikirjoitustaan pelkästään yhdelle pienkustantamolle, vaan kirjoittajat kilpailuttavat kustantamoja.

Niinpä hyviä käsikirjoituksia on vaikea löytää, ja tason riittäessä kilpailu on kovaa. Idiootin pari vuotta jatkuneen toiminnan aikana on jäänyt luu käteen useammankin kerran. On ilman muuta selvää, että isommat kustantamot haalivat talleihinsa kaikki vähänkin nopeammilta näyttävät hevoset.

Silti lukijana minusta on välillä tuntunut, että nykyään miltei jokainen kauraa nielemään pystyvä kelpaa ravuriksi. Noin yleisesti ottaen siis. Millä en tarkoita sitä, että kotimaisella kirjallisuudella menisi huonosti. Päinvastoin. Menee niin hyvin, että hyvien kirjojen lisäksi kustantamoilla on varaa julkaista keskinkertaisia ja jopa kehnoja teoksia. Eikä tämä koske pelkästään “populaarikirjallisuutta” vaan myös vähemmän myyviä lajityyppejä.

Kun sitten toisaalta luen jatkuvasti jonkin verran sekä venäjäksi että englanniksi, tiedän, miten paljon loistavia teoksia on kääntämättä. Väittäisin jopa, että pienkustantajan on yleisesti ottaen vaikeampaa löytää keskinkertainen kotimainen käsikirjoitus kuin erittäin hyvä ulkomainen teos.

Tämäkin lienee osittain seurausta taloudellista syistä. Kotimaisten teosten julkaisukynnys on myynnillisten odotusten kannalta matalampi, sillä käännöskirjallisuuden julkaiseminen on kalliimpaa. Kotimaiselle tekijälle maksetaan pääasiassa toteutuneen myynnin mukaan, mutta käännöskirjan julkaistakseen on maksettava könttäsumma sekä kääntäjälle että alkuteoksen oikeuksien omistajalle. Lisäksi kotimainen tekijä on kotimaassaan verkostoitunut ja yleensä valmis markkinoimaan teostaan ilmaiseksi, mitä ulkomainen tekijä ei tee. Käännöskirjan julkaiseminen vaatii siis isomman läjän pätäkkää ja on riskialttiimpaa. Niinpä sellaiselle kulttuurityölle, että julkaistaan vähälevikkistä kotimaista kirjallisuutta, on tässä maassa jo riittävästi tekijöitä, mutta käännösten suhteen tilanne on aivan toinen.

Puhun “kulttuurityöstä”, koska en suhtaudu kustantamiseen yksioikoisen bisneslähtöisesti. Mikä ei tarkoita sitä, että julkaisisin huvikseni tappiota tuottavia kirjoja. En kuitenkaan julkaise mitään sellaista, mikä ei ole omasta mielestäni kiinnostavaa. Tämä on loppujen lopuksi aika tyypillinen asenne alalla: ei pienkustantaminen ole sellaista bisnestä, johon kannattaa ryhtyä, jos motivaationa on silkka banaali voitontavoittelu.

Korostan, että Idiootti ei ole luopumassa kotimaisen kirjallisuuden kustantamisesta. Yllä kuvaamistani syistä koen kuitenkin käännöskirjallisuuden parissa työskentelyn tällä hetkellä mielekkäämmäksi kuin kotimaisten käsikirjoitusten kahlaamisen. Voi tietysti olla, että tilanne jossain vaiheessa muuttuu, mutta toistaiseksi näin.

Keväällä luvassa on erinomaista venäläistä proosaa. Mutta siitä enemmän vuoden lopulla.

Maaliskuun alusta lähtien uusi osoite on:
Idiootti
Sibeliuskatu 10 A 12
49400 Hamina

Muut yhteystiedot pysyvät ennallaan.

Ylen Niklas Joki haastatteli Tuukka Hämäläistä ja Stam1nan Hyrdeä Kirosäkeet – 20 uuden suomirockin sanoittajaa -kirjan tiimoilta. Hämäläisen haastattelu löytyy täältä ja Hyrden täältä.

Dome.fi julkaisee yksinoikeudella helmikuun aikana maistiaisia Tuukka Hämäläisen Kirosäkeet-kirjan haastatteluista.

Ensimmäisenä vuorossa on Stam1nan äkäinen yhteiskuntakriitikko Antti “Hyrde” Hyyrynen. Pätkän voi lukea täältä.

Diagnosoitavana uuden suomirockin sukupolvitaudit, lääkäreinä itse potilaat.

Idiootti julkaisee helmikuussa 2011 toimittaja, kriitikko ja runoilija Tuukka Hämäläisen haastattelukirjan Kirosäkeet – 20 uuden suomirockin sanoittajaa.

Kirosäkeet kaivaa sanaiset arkut routaisesta maasta ja näyttää, mitä uutta ja kummaa uudet tekijät ovat tuoneet suomirockin traditioon. Ääneen pääsee 20 pidemmän tai lyhyemmän linjan rocklyyrikkoa viimeisen 25 vuoden ajalta. Haastateltavat edustavat suomalaisen rocksanoittamisen toista tai kolmatta sukupolvea: he ovat kaikki aloittaneet uransa Dave Lindholmin, Tuomari Nurmion, Ismo Alangon ja Kauko Röyhkän kaltaisten lauluntekijöiden jo vakiinnutettua asemansa ja rockin tultua hyväksytyksi enemmän tai vähemmän vakavasti otettavana taidemuotona.

Luvassa on tarinoita hittien takaa, ajatuksia lauluntekemisen taidosta ja kutsumuksesta sekä taiteilijan ja yhteiskunnan suhteen pohdiskelua. Ja tietenkin myös sikailua ja hölmöilyä, sillä kysehän on rockista. Eli elämästä.

Teoksen on kuvittanut Lassi Lehmusvuori ja taittanut Varpu Eronen.

Kirjassa ovat mukana J. A. Mäki & Jarno Mällinen (Radiopuhelimet), Jarkko Martikainen (YUP, soolo), Samuli Putro (Zen Café, soolo), Maija Vilkkumaa (Tarharyhmä, soolo), Toppo Koponen alias Onni Waris (Kumikameli, Eläkeläiset), Tommi Liimatta (Absoluuttinen Nollapiste), A. W. Yrjänä (CMX), Jouni Hynynen (Kotiteollisuus), Herra Ylppö (Maj Karma, Herra Ylppö & Ihmiset), Kaarle Viikate (Viikate), Marko Annala (Mokoma), Antti “Hyrde” Hyyrynen (Stam1na), Samae Koskinen (Sister Flo, soolo), Risto Ylihärsilä (Risto), Mika Rättö & Jussi K. Niemelä (Kuusumun Profeetta, Omfalos Renaissance jne.), Annina Antinranta (Tuvalu) sekä Juha Kuha & Jeesus Vipunen (Kuha.).

Kivi ja kieritys, jokainenruumis!

Pietarilaiskirjailija Andrei Astvatsaturov vierailee ensi viikonloppuna (30.10.-31.10.) Helsingin kirjamessuilla. Idiootin tuore julkaisu Ihmiset alastomuudessa on myynnissä messuhintaan ainakin Venäjän ja Itä-Euroopan instituutin messuosastolla 6e1. Myös kirjakauppojen osastoilta voi kysellä.

Lauantaina kello 11.30 Aino-lavalla keskustelemassa Astvatsaturov, Dmitri Gluhovski sekä Olga Slavnikova. Haastattelijana Tomi Huttunen.

Lisäksi iltaklubilla Pasilan kirjastossa kello 18-23 ensin paneelikeskustelussa kolmikko Astvatsaturov-Gluhovski-Slavnikova + ranskaksi kirjoittava, Venäjällä syntynyt Andreï Makine. Sen jälkeen Pietarin Dostojevski-museon Knut Hamsun -dramatisointi Mysteriat ja musiikkia. Vapaa pääsy, B-oikeudet.

Sunnuntaina kello 12.30 Venäjän ja Itä-Euroopan instituutin messuosastolla 6e1 Astvatsaturov ja suomentaja Tuukka Sandström keskustelevat. Ainakin tämä keskustelu on tarkoitus käydä englanniksi, joten tulkkaustönkkäystä ei tarvitse pelätä vaan everybody please come on yeah.

Andrei Astvatsaturov kirjoittaa autobiografisen romaanin perinteessä: vaikka lopputulos on kaunokirjallisuutta, materiaali on peräisin kirjailijan omasta elämästä. Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta henkilöihin viitataan oikeilla nimillä. Tapahtumat sijoittuvat Venäjän ja erityisesti Pietarin älymystöpiireihin, ajallinen etäisyys ulottuu 70-luvusta tähän päivään.

Paitsi uusinta venäläistä proosaa, mitä tänä syksynä ilmestyy, Ihmiset alastomuudessa on ylipäänsä uusinta venäläistä kaunokirjallisuutta, mitä suomeksi on käännetty.

Muutamia poimintoja kirjan venäläisistä arvosteluista:

Romaanin intonaatiossa voi kuulla hiljaisia kaikuja muutamista kulttiäänistä, joista jokainen assosioituu tavalla tai toisella itsen esittämiseen groteskissa valossa: Astvatsaturovilla on taipumusta itsetutkiskeluun Woody Allenin hengessä, mutta hän osaa myös olla järkkymätön kuten Aki Kaurismäen henkilöt. Ja tietenkin on mainittava Henry Miller, joka sattuu olemaan myös eräs kirjailijan kirjallisuustieteellisen tutkimustyön kohteista. – Kirill Rešetnikov, GZT.ru

Joku saattaa närkästyä Michel Houellebecqin muotokuvasta, mutta kuvatuille illallisille osaa ottaneena vakuutan: Astvatsaturov kohteli armollisesti tuota kammotusta, joksi osoittautui elävä klassikko. – Mihail Trofimenkov, GQ

Varsin terävästi Astvatsaturov kuvaa, mitä tapahtuu aikaisemmin pyhänä pidetyn sivistyksen haltijoille, kun pyhyys katoaa mutta sivistys jää: heistä tulee joko katuhuoria tai kyynisiä huijareita, ja itse sivistys muuttuu räikeäksi maalaukseksi tai houkuttelevaksi mainoskyltiksi, jonka takana on vain tyhjyys. – Natalija Kurtšatova, Ekspert

…”Ihmiset alastomuudessa” on monikossa. Kyseessä ei ole yksilön vaan luokan omakuva, liioiteltu yleistys. Romaanin ytimessä ja itseasiassa juonenkin muodostajana on maineenkipeä kateus, luokkavihan kääntöpuoli. – Varvara Babitskaja, OpenSpace.ru