Julkaistu Jätä kommentti

Helsingin Kirjamessut 2019

Viime vuonna näihin aikoihin pohdin vakavasti, jatkanko kustantamista enää. Mikä on pienkustantajana toimimisen mieli, jos kirjoja ei meinaa saada kauppoihin? Mitä järkeä on kustantamon pyörittämisessä, jos ei edes kuvittele voivansa koskaan maksaa siitä itselleen palkkaa?

Juuri messujen alla painoon mennyt, yhdessä Olli Sinivaaran kanssa suomentamani René Girardin Kellariloukon psykologia on yhdenlainen vastaus.

Vaikka kustantajana seison aina kaikkien Idiootin julkaisemien kirjojen takana, Kellariloukon psykologia on erityisen henkilökohtainen kirja. Oma suhteeni Girardin ajatteluun on katkonainen mutta intensiivinen, mutkikaskin. Girardin laajassa tuotannossa on hetkiä ja ajatuksia, joita en purematta niele, mutta samalla en voi kieltää, etteikö Girard olisi vaikuttanut äärimmäisen syvästi tapaan, jolla maailman näen.

Girard on haastava kirjoittaja mutta eri tavalla kuin tietyt 1900-luvun jälkipuoliskon ranskalaiset ajattelijat, joita on syytetty jopa tietoisesta obskurantismista, pyrkimyksestä käyttää monitulkintaista tyyliä ja terminologiaa suoja-aitana muuten kestämättömille argumenteille.

Girardin haaste on toisenlainen. Hän kirjoittaa värikkäästi mutta kirkkaasti kysymyksistä, jotka osuvat suoraan ihmisen kokemukseen omasta autenttisuudestaan ja epäautenttisuudestaan, siihen, miten yksilö näkee itsensä suhteessa toisiin. Siksi Girardin kriittinen ja vakava lukeminen muuttuu helposti myös itsekriittiseksi lukemiseksi. Lukemisesta voi tulla paitsi älyllistä myös syvästi henkilökohtaista, mikä ainakin minulle on ollut harvinainen kokemus filosofisen tai kaunokirjallisen tekstin äärellä. Girardin kohdalla tämä koskee erityisesti hänen varhaisempaa tuotantoaan, jota myös Kellariloukon psykologia edustaa.

Kyse on osin samasta kuin Dostojevskin kohdalla. Dostojevskia voi paitsi lukea tai olla lukematta myös lukea lukematta – siis lukea asettumatta itse alttiiksi niille perustaville kysymyksille, joita Dostojevski käsittelee. Sillä kuten hyvin tiedetään, Dostojevski oli kirjatuotteiden tekijänä ja henkilöbrändinä ongelmallinen. Hän oli poliittisilta mielipiteiltään ristiriitainen ja epäpuhdas henkilö, jonka kirjoissa on rutkasti tyylillisiä kömmähdyksiä – ja silti puolitoista vuosisataa myöhemmin hänen paras tuotantonsa on yhä majakka, jonka valo loistaa niin kirkkaana, että sitä on joskus helpompi olla katsomatta kuin katsoa.

Girardin läpi Dostojevskin suuruuden perusta näkyy, niin uskon, selvemmin kuin kenties minkään muun linssin. Uskonko, että kirja myy solkenaan? En tietenkään… Mutta jokainen kirja etsii lukijaa, enkä yhtään epäile, etteikö tälle kirjalle löytyisi lukijoita. Ei ehkä monia, mutta…

Tiedän, etten juuri nyt kirjoita samoin kuin kustantajien yleensä odotetaan kirjoittavan. Kustantajan tulisi performoida ammattilaisuutta ja korkeintaan horista jotain ympäripyöreää lukemisen merkityksestä. Mutta kai näinkin voi olla kustantaja, kai yhä vielä tässäkin ajassa.

Aikaansa ei tietenkään pääse pakoon. Markkinoilla tavataan.

Idiootin osasto on 7g153. Tervetuloa!

Julkaistu Jätä kommentti

Jatkoa seuraa

Jokin aika sitten kirjoitin, että Idiootin julkaisutoiminta on luultavasti tiensä päässä. Mutta monen tien päästä vielä joku polku löytyy.

Tarkoitus on siis julkaista vielä ainakin pari kirjaa.

Alkuvuodesta tulee ulos Hans Kruberin lyhytproosateos Juorukirja, anarkistis-avantgardistinen sarja kuperkeikkoja, joiden aiheena on ”julkisuudeksi” kutsuttu ilmiö. Juha Sipilä, Johanna Tukiainen ja Homeros mainitaan, ehkä sinutkin.

Syksyllä ilmestyy René Girardin Kellariloukon psykologia, kokoelma vuonna 2015 menehtyneen vaikutusvaltaisen ja kiistellyn kulttuuriteoreetikon esseitä. Kirja sisältää alkujaan erillisenä kirjana julkaistun Dostoïevski, du double à l’unité -esseen (1963) sekä muutamia lyhyempiä esseitä, joilla kaikilla on jokin kontakti Dostojevskiin. Lyhyemmät esseet on julkaistu ranskaksi kokoelmassa Critique dans un souterrain (1976) ja englanniksi kokoelmassa To Double Business Bound (1978). Osa on alkujaan englanniksi kirjoitettukin, tekihän Girard akateemisen uransa pääasiassa Yhdysvalloissa.

Julkaistu 1 kommentti

Julkaisutauko

Kuten aktiivisimmat kustantamon ystävät ovat huomanneet, Idiootin julkaisutoiminta on ollut jo puolitoista vuotta tauolla. Tauko on hyvin todennäköisesti lopullinen, sillä uusia julkaisuja ei ole suunnitteilla. Jo julkaistut kirjat pysyvät kyllä saatavilla, mikäli painokset eivät lopu, mutta uusia painoksia vanhoistakaan kirjoista ei ole tulossa.

Tilanteeseen on kaksi syytä.

Ensimmäinen syy on henkilökohtainen. Idiootti on ollut pääasiassa kahden hengen yritys. Allekirjoittanut eli Tuukka Sandström on vastannut kaikesta muusta paitsi graafisesta suunnittelusta, josta on huolehtinut vaimoni Varpu Eronen.

Kustantaminen ei ole ollut leipätyö kummallekaan meistä. Parhaimmillaan tämä on ollut pienten sivutulojen lähde, huonoimmillaan ilmaistyön hetteikkö. Tällä hetkellä meillä molemmilla on niin paljon muita töitä ja taiteellisia projekteja, ettei kustantamiseen jää aikaa ja voimia.

Toinen syy liittyy kirjamarkkinoiden kehitykseen. En tarkoita yleistä alavireisyyttä. Kaunokirjallisuuden kokonaismyynti on kyllä pudonnut viimeisen kymmenen vuoden aikana peräti neljänneksellä, mutta pienkustantajan kannalta isompi muutos liittyy kirjakauppaketjuihin.

Jo pitkään Idiootin julkaisujen pääpaino on ollut eturivin venäläisessä nykykirjallisuudessa. Sitä on kuitenkin paljon kalliimpi julkaista kuin kotimaista. Kotimaista kirjallisuutta julkaistaessa riittää, kun maksaa kirjailijalle pienen ennakon – kaikki kustantajat eivät maksa sitäkään – ja sitten myynnin mukaan. Jos myyntiä ei tule, ei tarvitse maksaa. Pienempilevikkisen kirjan painokulut voi pitää kurissa tarvepainatuksella, siis digipainattamalla pieniä eriä sitä mukaa, kun myyntiä on.

Käännöksiä taas ei voi yleensä tarvepainattaa, sillä tyypillisesti kansainväliset agentit myyvät oikeuksia rajoitettuina painoerinä. Tämä tarkoittaa sitä, että kustantaja maksaa könttäsumman oikeudesta julkaista teos tietynsuuruisena painoksena. Päälle tulee vielä kääntäjän palkkio (tai sitten pienkustantajan on käännettävä itse ilman korvausta). Korkeampien kulujen vuoksi käännöskirjaa on siis pakko myydä huomattavasti enemmän kuin kotimaista kirjaa, jotta kustantaja pääsee edes omilleen. Ja se on hyvin vaikeaa, jos kirjaa ei saa kunnolla kirjakauppoihin.

Idiootin aloittaessa toimintansa isoimmat kirjakauppaketjut, Suomalainen Kirjakauppa ja Akateeminen Kirjakauppa, olivat yhä itsenäisiä toimijoita. Vaikka moni pienkustantaja valitteli Suomalaisen olevan nihkeä ostaja, oma kokemukseni oli, että aina välillä sai jotakin läpi. Toki linja oli kaupallisempi kuin Akateemisella, mutta jos julkaistava kirja vaikutti ketjun ostajien mielestä riittävän myyvältä, ei sillä ollut niin suurta väliä, että julkaisija oli pienkustantaja.

Tilanne muuttui radikaalisti, kun Otava osti Suomalaisen vuonna 2011. Yhteistyö ketjun kanssa muuttui hankalaksi jopa paikallisella tasolla.

Silti kokonaisuudessaan myyminen ei ollut vielä aivan toivotonta, sillä Idiootin kirjoja meni mukavasti kaupaksi Akateemisen Kirjakaupan sekä kirjatukku Kirjavälityksen ylläpitämän Näytevarastopalvelun kautta. Vauhdittavana tekijänä olivat myös Idiootin venäjästä suomennettujen teosten saamat erinomaiset arvostelut.

Näytevarastopalvelu oli eräänlainen maanlaajuinen myyntitili, johon sai maksua vastaan laittaa noin puolentoista vuoden ajaksi vajaat parisataa kappaletta kutakin uutuuskirjaa. Nämä sitten levisivät ympäri Suomea, yksi kirja per järjestelmään kuuluva kauppa. Periaatteessa kaupoilla oli velvollisuus tilata myydyn kappaleen tilalle aina uusi kirja, ja käytännössä Näytevarastopalvelu näkyi tasaiseen tahtiin tippuvina Kirjavälityksen tilauksina. Myyntitiliajan päätyttyä kirjoja palasi palvelusta aina kymmeniä kappaleita vähemmän kuin sinne olin lähettänyt, mikä osoitti, että monet kaupat luistivat tilausvelvollisuudestaan. Nämä puuttuvatkin sai kuitenkin laskuttaa normaalilla tukkuhinnalla.

Näytevarastopalvelu lakkautettiin vuonna 2014. Tilalle Kirjavälitys toi hämäävän samankaltaisesti nimetyn Näytevalikoimajärjestelmän, jossa ei pienkustantajan kannalta ollut enää mitään tolkkua. Siinä kustantajan pitää maksaa suunnilleen samansuuruinen perusmaksu kuin Näytevarastopalvelustakin aiemmin piti, ja tällä maksulla saa sitten oikeuden myydä noin puolentoistasadan kirjan erän yhden euron – siis tosiaankin yhden euron – kappalehintaan Kirjavälitykselle, joka puolestaan myy kirjat kolmen euron kappalehintaan kirjakaupoille, jotka sitten voivat myydä ne ovh-hintaan – tai mihin tahansa haluamaansa hintaan – asiakkaille ilman minkäänlaista velvollisuutta ostaa täysihintaisia tilalle. Kolmenkympin kirjassa kirjakaupan ulosmyyntihinta on siis 30-kertainen verrattuna kustantajan hintaan.

En tiedä, kuka kumma palvelua käyttää, mutta ei sitä ainakaan vielä ole lopetettu.

Näytevarastopalvelun lakkauttamisen jälkeen merkittävin Idiootille auki oleva kirjakauppakanava oli Akateeminen Kirjakauppa. Valitettavasti myös ruotsalainen Bonnier, joka omisti jo WSOY:n ja Tammen, päätti lähteä Otava-konsernin tavoin niin sanotun vertikaalisen integraation tielle, ja osti syksyllä 2015 Akateemisen.

Akateemisen omistajan vaihtuminen ei ollut samanlainen törmäys seinään kuin Suomalaisen siirtyminen Otavalle, mutta kyllähän myynnit pienenivät välittömästi.

Viime vuosina merkittävin osa Idiootin myynnistä on tullut tapahtumista, verkkokaupasta – sekä omasta että esimerkiksi Bookyn kautta – ja niiden muutamien jäljellä olevien itsenäisten kirjakauppojen kautta. Niin hankalaa myyminen on kuitenkin ollut, että jokaisen julkaistun kirjan jälkeen on ollut pakko kysyä, kuinka mielekästä toiminnan jatkaminen on.

Tällä hetkellä vastaus kysymykseen on, että ei riittävän mielekästä.

Julkaistu 1 kommentti

Syksyn kirjat

Idiootti julkaisee syyskuun lopussa kaksi venäjästä suomennettua kirjaa. Ne ovat:

Dina Rubina, Kaksiosainen sukunimi
Suom. Tuukka Sandström
Israeliin emigroitunut Dina Rubina (s. 1953) on Venäjän suosituimpia kirjailijoita. Rubinan teoksia on käännetty yli 30 kielelle mutta ei aiemmin suomeksi. Kaksiosainen sukunimi on pienoisromaani miehestä, joka jää yksin hoitamaan vaimonsa syrjähypystä syntynyttä poikaa. Kirja sisältää myös kertomukset Eräs älykkö istahti tielle ja Ljubka.

Vladimir Jermakov, Tolstoin varjo. Ahdistuksen ja toivon esseet
Suom. Marja-Leena Mikkola
Orjolissa asuva Vladimir Jermakov (s. 1949) on tullut suomalaisille kirjallisuudenharrastajille tutuksi Parnassossa ja Kritiikissä julkaistuista esseistään. Jermakovin teksteissä luennat klassisesta ja uudemmasta venäläisestä kirjallisuudesta laajenevat historiaa, yhteiskuntaa ja metafysiikkaa koskeviksi pohdinnoiksi.

Molemmista kirjoista ja kirjailijoista on luvassa laajemmat esittelyt kuluvan kuun aikana. Pysykää kanavalla!

Julkaistu 1 kommentti

Siperian kansojen satuja loppuunmyyty

Kansi Varpu EronenMuutamia kyselyjä on tullut sen johdosta, miksi Siperian kansojen satuja ei ole enää tilattavissa verkkokaupastamme. Valitettavasti kirja on loppuunmyyty eikä uutta painosta ole tulossa. Kirjakaupoista saattaa muutama vielä löytyä, mutta kustantamon varastossa ei ole enää yhtään kappaletta.

Julkaistu Jätä kommentti

Uusi Dovlatov-suomennos Haarakonttori ilmestyy syyskuun lopulla

Päivitys 10.9. Näillä näkymin kirja ehtii kauppoihin vasta lokakuun toisella viikolla. Pahoittelemme viivästystä.

Radiotoimittaja Dalmatov matkustaa Kaliforniaan osallistuakseen symposiumiin, jossa viinaanmenevät neuvostoemigrantit kiistelevät Venäjän tulevaisuudesta. Illalla hänen hotellihuoneensa oveen koputtaa Tasja, nainen, joka vuosia sitten tuhosi hänen elämänsä.

Sergei Dovlatov (1941–1990) on venäläisen kirjallisuuden moderni klassikko, jonka teoksia on käännetty yli 25 kielelle. Neuvostokriittinen kirjailija ei saanut kotimaassaan julki kuin kaksi novellia. Vuonna 1978 viranomaisten painostama Dovlatov emigroitui Yhdysvaltoihin, jossa eli kuolemaansa saakka. Lännessä ilmestyivät alun perin myös kaikki hänen teoksensa, joista Haarakonttori on viimeinen.

”Dovlatovin vaikutus Venäjän kirjallisuuteen on pysyvä.”
— Masha Gessen

Suomentanut Pauli Tapio.
Alkuteos Filial, 1990.

Julkaistu Jätä kommentti

Pauli Tapion Matkalaukku-suomennos Mikael Agricola -palkinnon kärkikolmikossa

Kansi Varpu EronenPauli Tapio on ehdolla Mikael Agricola -palkinnon saajaksi Sergei Dovlatovin teoksen Matkalaukku ansiokkaasta suomennoksesta.

Muut ehdokkaat ovat Tapani Kärkkäinen Olga Tokarczukin romaanista Vaeltaja ja Ilona Nykyri Robert Walserin novellikokoelmasta Kävelyretki ja muita kertomuksia.

Suomen kääntäjien ja tulkkien liitto jakaa Mikael Agricola -palkinnon tunnustuksena merkittävän kaunokirjallisen teoksen erinomaisesta suomennoksesta. 10 000 euron suuruinen Mikael Agricola -palkinto on merkittävin vuotuinen kaunokirjallisuuden kääntäjälle myönnettävä palkinto.

Palkinnon saaja julkistetaan 10.4.2013.

Julkaistu Jätä kommentti

Matkalaukku loppuunmyyty, uusi painos tulee viikolla 7

Tällä hetkellä Idiootin molemmat Sergei Dovlatov -suomennokset eli sekä Meikäläiset että Matkalaukku on loppuunmyyty. Idiootin verkkokirjakaupan avoimet tilaukset pystytään toimittamaan, mutta uusia tilauksia ei oteta vastaan ennen kuin kirjoja on taas saatavilla. Tämä tapahtuu viikolla 7 eli siinä laskiaisen ja ystävänpäivän hujakoilla.

Julkaistu Jätä kommentti

Meikäläiset väliaikaisesti loppu, uusi painos tulossa

Sergei Dovlatovin Meikäläiset on loppuunmyyty eikä siksi ole tällä hetkellä tilattavissa Idiootin verkkokirjakaupasta. Uusi painos on viivästynyt kustantamosta riippumattomista syistä mutta tulee kevään aikana. Tarkka ilmestymisaika selviää myöhemmin.

Matkalaukkua sen sijaan on yhä saatavilla.

Päivitys. Uusi painos ilmestyy viikolla 7.