Kirjoitettu

Kirosäkeet – 20 uuden suomirockin sanoittajaa

Diagnosoitavana uuden suomirockin sukupolvitaudit, lääkäreinä itse potilaat.

Idiootti julkaisee helmikuussa 2011 toimittaja, kriitikko ja runoilija Tuukka Hämäläisen haastattelukirjan Kirosäkeet – 20 uuden suomirockin sanoittajaa.

Kirosäkeet kaivaa sanaiset arkut routaisesta maasta ja näyttää, mitä uutta ja kummaa uudet tekijät ovat tuoneet suomirockin traditioon. Ääneen pääsee 20 pidemmän tai lyhyemmän linjan rocklyyrikkoa viimeisen 25 vuoden ajalta. Haastateltavat edustavat suomalaisen rocksanoittamisen toista tai kolmatta sukupolvea: he ovat kaikki aloittaneet uransa Dave Lindholmin, Tuomari Nurmion, Ismo Alangon ja Kauko Röyhkän kaltaisten lauluntekijöiden jo vakiinnutettua asemansa ja rockin tultua hyväksytyksi enemmän tai vähemmän vakavasti otettavana taidemuotona.

Luvassa on tarinoita hittien takaa, ajatuksia lauluntekemisen taidosta ja kutsumuksesta sekä taiteilijan ja yhteiskunnan suhteen pohdiskelua. Ja tietenkin myös sikailua ja hölmöilyä, sillä kysehän on rockista. Eli elämästä.

Teoksen on kuvittanut Lassi Lehmusvuori ja taittanut Varpu Eronen.

Kirjassa ovat mukana J. A. Mäki & Jarno Mällinen (Radiopuhelimet), Jarkko Martikainen (YUP, soolo), Samuli Putro (Zen Café, soolo), Maija Vilkkumaa (Tarharyhmä, soolo), Toppo Koponen alias Onni Waris (Kumikameli, Eläkeläiset), Tommi Liimatta (Absoluuttinen Nollapiste), A. W. Yrjänä (CMX), Jouni Hynynen (Kotiteollisuus), Herra Ylppö (Maj Karma, Herra Ylppö & Ihmiset), Kaarle Viikate (Viikate), Marko Annala (Mokoma), Antti ”Hyrde” Hyyrynen (Stam1na), Samae Koskinen (Sister Flo, soolo), Risto Ylihärsilä (Risto), Mika Rättö & Jussi K. Niemelä (Kuusumun Profeetta, Omfalos Renaissance jne.), Annina Antinranta (Tuvalu) sekä Juha Kuha & Jeesus Vipunen (Kuha.).

Kirosäkeet

Kivi ja kieritys, jokainenruumis!

Kirjoitettu

Astvatsaturov, Gluhovski ja Slavnikova sananvapaudesta Venäjällä

Vasemmalta Astvatsaturov, Slavnikova, Huttunen ja Gluhovski. Kuva Hanni Hyvärinen

Lauantaina Pasilan kirjastossa järjestetyssä Helsingin kirjamessujen iltatilaisuudessa kuultiin varsin mielenkiintoinen analyysi sananvapauden tilasta Venäjällä. Keskustelemassa olivat kirjailijat Andrei Astvatsaturov, Olga Slavnikova sekä Dmitri Gluhovski. Haastattelijana toimi Helsingin yliopiston venäläisen kirjallisuuden dosentti Tomi Huttunen. Samaa teemaa kirjailijat ja Huttunen käsittelivät myös aiemmin iltapäivällä järjestetyssä lehdistötilaisuudessa.

Astvatsaturov. Kuva Hanni Hyvärinen.

Astvatsaturovin mukaan yhteiskuntaan vaikuttamaan pyrkivän kirjailijan ongelmana Venäjällä ei ole niinkään sensuuri vaan kansan passiivisuus. Nyky-Venäjällä vallassa ovat anti-ideologiset pragmaatikot, joita eriävät mielipiteet eivät häiritse, jos niitä esitetään kaunokirjallisuuden kaltaisissa vähämerkityksisissä foorumeissa. Kirjallisuus on täysin vapaata, mutta samalla se on myös lähes täysin syrjäytynyt poliittisesta kamppailusta. Vain se mikä vaikuttaa vaalituloksiin – televisio ja suuret sanomalehdet – on kontrolloitua.

90-luvun Venäjän liberalismi, pluralismi sekä ideologioiden taistelu tapahtuivat uusliberalistisen talouspolitiikan ja heikon valtion kehyksessä. Ideologioiden taakse kätkeytyi yksityisiä taloudellisia intressejä, joiden paljastuminen murensi sekä kansan että älymystön uskoa poliittisiin toimijoihin. Astvatsaturovin mukaan hän itsekin osallistui 90-luvulla mielenosoituksiin, mutta kiertää ne nykyisin kaukaa. ”Rillipäänähän olen tavallaan vammainen, ymmärrättehän, ja Venäjän miliisiä on ohjeistettu niin, että kenellä on pamppu, hänen on ehdottomasti sitä käytettävä.” Astvatsaturov ei myöskään ole kovin innoissaan nykyisen opposition johtohahmoista, joilla on monilla tausta Jeltsinin hallinnossa sekä epäilyttäviä sidoksia oligarkkeihin.

Venäjän television keskusteluohjelmia Astvatsaturov kuvaa ”poliittiseksi teatteriksi”, jossa ennemminkin näytellään eriävien mielipiteiden esittämistä kuin todella kiistellään ideologisella tasolla. Pietarin paikallistelevision toimittajien joukossa on monia hänen entisiä oppilaitaan, mutta harmi kyllä enimmäkseen kehnoimpia, niitä, ”joille ei edes pälkähdä päähän sellainen ajatus, että viranomaisten sanoja on mahdollista kyseenalaistaa”.

Omalta osaltaan Astvatsaturov pyrkii pitämään Pietarin keskustelukulttuuria elossa vetämällä vastakulttuuriorientoituneita keskustelutilaisuuksia, vaikka onkin hyvin tietoinen siitä, että asettuu näin tavallaan vastustamaan toista rooliaan Pietarin valtionyliopiston opettajana.

Gluhovski. Kuva Hanni Hyvärinen.

Myös journalistina työskennellyt Gluhovski totesi, että median ongelma ei usein ole niinkään sensuuri vaan itsesensuuri. Toimittajat eivät ole ideologisesti sen motivoituneempia kuin vallanpitäjätkään – vallalla on oman edun ja uran edistämisen ilmapiiri. Internetissäkään ongelmana eivät ole niinkään suorat sensuuritoimenpiteet vaan viranomaisten palkkaamat ”keskustelijat”, jotka pyrkivät hukuttamaan kritiikin valtaa myötäilevään hälyyn.

Slavnikova. Kuva Hanni Hyvärinen.

Slavnikova kertoi kokemuksistaan nuorille kirjalilijoille suunnatun Debjut-kirjallisuuspalkinnon koordinaattorina. Hänen valittuaan aktiivisena kansallisbolševikkinä tunnetun Zahar Prilepinin palkintolautakuntaan televisiokanavien edustajat olivat ilmoittaneet, että palkintotilaisuutta ei voida televisioida, mikäli Prilepin on lautakunnassa. Osoittautui, että Prilepinin nimi oli vastikää päätynyt ns. ”stoplistille”, joka on viranomaisten nimilista niistä henkilöistä, joita ei saa näyttää televisiossa. Kuten palkinnon kotisivuiltakin ilmenee, Slavnikova ei kuitenkaan suostunut perumaan Prilepinin nimityspäätöstä.

Kirjoitettu

Astvatsaturov Helsingin kirjamessuilla

Pietarilaiskirjailija Andrei Astvatsaturov vierailee ensi viikonloppuna (30.10.-31.10.) Helsingin kirjamessuilla. Idiootin tuore julkaisu Ihmiset alastomuudessa on myynnissä messuhintaan ainakin Venäjän ja Itä-Euroopan instituutin messuosastolla 6e1. Myös kirjakauppojen osastoilta voi kysellä.

Lauantaina kello 11.30 Aino-lavalla keskustelemassa Astvatsaturov, Dmitri Gluhovski sekä Olga Slavnikova. Haastattelijana Tomi Huttunen.

Lisäksi iltaklubilla Pasilan kirjastossa kello 18-23 ensin paneelikeskustelussa kolmikko Astvatsaturov-Gluhovski-Slavnikova + ranskaksi kirjoittava, Venäjällä syntynyt Andreï Makine. Sen jälkeen Pietarin Dostojevski-museon Knut Hamsun -dramatisointi Mysteriat ja musiikkia. Vapaa pääsy, B-oikeudet.

Sunnuntaina kello 12.30 Venäjän ja Itä-Euroopan instituutin messuosastolla 6e1 Astvatsaturov ja suomentaja Tuukka Sandström keskustelevat. Ainakin tämä keskustelu on tarkoitus käydä englanniksi, joten tulkkaustönkkäystä ei tarvitse pelätä vaan everybody please come on yeah.


Pioneeri Andrei Astvatsaturov

Kirjoitettu

Esittelyssä Andrei Astvatsaturovin Ihmiset alastomuudessa

Kuva Pavel VadimovAndrei Astvatsaturov kirjoittaa autobiografisen romaanin perinteessä: vaikka lopputulos on kaunokirjallisuutta, materiaali on peräisin kirjailijan omasta elämästä. Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta henkilöihin viitataan oikeilla nimillä. Tapahtumat sijoittuvat Venäjän ja erityisesti Pietarin älymystöpiireihin, ajallinen etäisyys ulottuu 70-luvusta tähän päivään.

Paitsi uusinta venäläistä proosaa, mitä tänä syksynä ilmestyy, Ihmiset alastomuudessa on ylipäänsä uusinta venäläistä kaunokirjallisuutta, mitä suomeksi on käännetty.

Muutamia poimintoja kirjan venäläisistä arvosteluista:

Romaanin intonaatiossa voi kuulla hiljaisia kaikuja muutamista kulttiäänistä, joista jokainen assosioituu tavalla tai toisella itsen esittämiseen groteskissa valossa: Astvatsaturovilla on taipumusta itsetutkiskeluun Woody Allenin hengessä, mutta hän osaa myös olla järkkymätön kuten Aki Kaurismäen henkilöt. Ja tietenkin on mainittava Henry Miller, joka sattuu olemaan myös eräs kirjailijan kirjallisuustieteellisen tutkimustyön kohteista. – Kirill Rešetnikov, GZT.ru

Joku saattaa närkästyä Michel Houellebecqin muotokuvasta, mutta kuvatuille illallisille osaa ottaneena vakuutan: Astvatsaturov kohteli armollisesti tuota kammotusta, joksi osoittautui elävä klassikko. – Mihail Trofimenkov, GQ

Varsin terävästi Astvatsaturov kuvaa, mitä tapahtuu aikaisemmin pyhänä pidetyn sivistyksen haltijoille, kun pyhyys katoaa mutta sivistys jää: heistä tulee joko katuhuoria tai kyynisiä huijareita, ja itse sivistys muuttuu räikeäksi maalaukseksi tai houkuttelevaksi mainoskyltiksi, jonka takana on vain tyhjyys. – Natalija Kurtšatova, Ekspert

…”Ihmiset alastomuudessa” on monikossa. Kyseessä ei ole yksilön vaan luokan omakuva, liioiteltu yleistys. Romaanin ytimessä ja itseasiassa juonenkin muodostajana on maineenkipeä kateus, luokkavihan kääntöpuoli. – Varvara Babitskaja, OpenSpace.ru

Kirjoitettu

Idiootti julkaisee Andrei Astvatsaturovin romaanin Ihmiset alastomuudessa

Ihmiset alastomuudessaIdiootti julkaisee syyskuun alussa uutta venäläistä proosaa.

Kulttiromaanissaan Ihmiset alastomuudessa Andrei Astvatsaturov (s. 1969) muistelee Brežnevin aikaista lapsuuttaan ja päätymistään virkaheitoksi kirjallisuudentutkijaksi Pietarin valtionyliopistoon. Absurdeissa tarinoissa boheemit ja punkkarit kohtaavat perverssit ja bandiitit. Neuvostopönötys vaihtuu uuden Venäjän pyrkyryyteen, mutta rillipäinen intelligentsija ei antaudu.

Suomentanut Tuukka Sandström.
Alkuteos Люди в голом.

(Lähiaikoina luvassa laajempi esittely sekä Astvatsaturovista että hänen romaanistaan.)

Kirjoitettu

Kari Raineranta voitti Runopuulaakin Tampereen karsinnan

Palasin vasta lomareissulta ja huomasin, että Rainerannan Kari oli sillä aikaa mennyt voittamaan Runopuulaakin Tampereen karsinnan. Radio Suomihan lähettää tänä vuonna Runopuulaakin karsinnat suorana, ja jälkeenpäin ne voi kuunnella YLE Areenasta. Tässä Tampereen karsinnan taltioinnissa Karin ensimmäisen kierroksen esitys on heti ensimmäisenä, toisen kierroksen esitys alkaa suunnilleen 47:30 ja kolmas 51:50. Kuunnelkaa toki muitakin, vaikka Kari onkin paras.

Helsingissä Ravintola Kaisaniemessä järjestettävä finaali tulee Radio Suomelta torstaina 26.8. klo 19:06-20:30.

Muistakaa myös ostaa Karin esikoiskirjaa Ihmiskanavaa Idiootin kirjakaupasta!

Kirjoitettu

Maailma kuvina

Idiootin maailmankiertue on päättynyt. Alla muutamia esimerkkejä siitä, miksi Idiootin kirjoissa käytetyt valokuvat ottaa yleensä joku muu kuin kustantaja Sndstrm.

Pilkka

20. huhtikuuta Kotkankadun Albertissa Markku Aalto lukee pilkkarunoa ystävästään Teppo Paulastosta.

Nilkka

Teppo Paulasto iskee takaisin.

Tärähtänyt Aalto

Taiteellisesti tärähtänyt Markku Aalto.

Raineranta Artturissa

21. huhtikuuta Kari Raineranta Tampereella, Artturin pimeydessä.

Arminen Artturissa

Ja missä on synkkää ja pimeää, siellä on ennen pitkää myös Arminen. (Kotkalainen sananlasku.)

Raineranta turkulaisessa metsästysmajassa

22. päivä kiertue päättyi maailman laidalle eli Turkuun. Raineranta ja ravintola Hunter’s Inn.

Arminen turkulaisessa metsästysmajassa

Sama mesta, eri Kari.

Kirjoitettu

Idiootteja lavalla

Tällä viikolla on mahdollista kuulla Idiootin runoilijoiden lausuntaa melkein koko Suomessa eli Kotkassa, Tampereella ja Turussa (joka oikeastaan on jo lähestulkoon ulkomailla).

Ensinnäkin tiistaina kello 19 Kotkassa elämöi joukko Särö-lehden lyyrikoita. Paikkana on Kotkankadun Albert, ja mukana on tietysti myös sosiaalisen surrealismin mestari Markku Aalto.

Kuva rouva Aalto

Keskiviikkona Tampereella starttaa Karit kiertueella -turnee, jossa voimansa yhdistävät pahoinvointiyhteiskunnan soimaava omatunto Arminen sekä shamanisti-saarnamies Raineranta. Lausuntaa on tarjolla peräti kahdessa paikassa, ensin Runokauppa Kattilassa kello 17:30 ja myöhemmin ravintola Artturissa kello 20.

Kuvat Varpu Eronen ja Elina Vainikainen

Torstaina Karien mittava kiertue päättyy eksoottiseen Turkuun Hunter’s Inn -ravintolaan. Keikka alkaa kello 20 ja Karien lisäksi lavalle nousevat myös runotrubaduuri Maikkoo Kaikko sekä Jari Laasasen Valoisampi Tulevaisuus.

Kirjoitettu

Esittelyssä Markku Aallon Reilummin blingiä viimeiseen hymyyn

reilumminblingia_kansiRappio, sopii se nuorelle miehelle
kuin valkoinen hansikas käteen,
vähän varttuneemmalle
kuin haulikko perseeseen.
Aika katsoa kortit,
olisiko elämää
dekadenssin ja dementian välillä.

Ensi alkuun Markku Aallon Reilummin blingiä viimeiseen hymyyn vaikuttaa runomuotoiselta keski-iän kriisiltä. Runot ovat korostetun suorapuheisia ja konstailemattomia tilityksiä, niiden käyttöaines omaelämäkerrallista. Yleissävy on humoristinen, jopa pilkkaava, joskin pilkkaa pehmentää se, että kohteena on useimmiten runoilija itse.

Ei minun kaapistani tarjottava lopu.
Kysykää vain,
onko tšekkiläistä tummaa olutta
tai hienoja ranskalaisia viinejä.
Ei ole. Kossua on.
Otatte sitten sitä.

Suhteessa Aallon edelliseen kokoelmaan teos on irtiotto. Hajoamisen syyt oli hakukonerunoutta, ja vaikka hakukonerunoutta on julkaistu Suomessa(kin) jo lukuisia teoksia, tyylisuuntaa voinee yhä luonnehtia epiteetillä ”kokeellinen”.

Blingissä kokeellisuus loistaa poissaolollaan. Kuvat ovat selkeitä ja kiteytykset teräviä. Runojen kieli ei viittaa itseensä itsensä vuoksi, saati muodostu esteradaksi, jonka läpi lukijan olisi työläästi kompuroitava. Joidenkin runojen rakenne lähentelee jopa vitsejä: napakka tarina ja loppuun punch line.

On harhautettava vastustajaa
voimattomilla litsareilla,
sitten arvaamatta ladattava
tyrmäysisku vyön alle.

Aalto kuitenkin hämää. Lukija kutsutaan valmiiksi katettuun pöytään, mutta tarjolla ei ole aivan sitä, miltä näyttää. Vitseissä on karvas sivumaku, jokaisesta naurusta jää ahdistava kaiku. Mitä pidemmälle teosta lukee, sitä enemmän alkaa vaikuttaa siltä, että elämän mielekkyys ei ole hukassa vain runojen puhujalta.

Naapurin pappa näköjään
on irrotettu hengityskoneesta,
tolpillaan taas.
Siellä se pihalla köpöttää
maailman pienintä ympyrää,
ei itsekään tunnu tietävän
mihin pitäisi raahustaa.

Pistää se miettimään, pitäisikö heti
kirjata elvytyskielto
tai jättää ainakin Viagrat hakematta.
Sama juttuhan se on, kirottu
medikaalinen painajainen:
kyllä kyky palautetuksi saadaan,
mutta saadaanko halu.

Teoksen viihdyttävän ja ”helpon” pinnan alta pilkistää näköala tyhjyyteen, joka ulottuu runojen puhujan elämää laajemmalle. Runokokoelman nimen ”reiluus” – jokin myyttinen aitous, rehtiys, kunnollisuus – loistaa poissaolollaan. Sen tilalla kaikkialla näkyy ”bling”: täysin läpinäkyvä ja tietoinen menestyksen, maineen ja loiston palvonta, pinnan kultti.

Mutta parhaiten sen tiesi
edesmennyt ystäväni,
ylikasvanut rokkiteini,
joka puhui elämästä henkiinjäämispelinä
ja viikkoa ennen kuolemaansa
pirautti minulle bordellin eteisestä.
Että en mä pane, juttelen vaan,
mutta täytyy vähän näyttäytyä,
pitää maineen rippeitä yllä.

Reilummin blingiä viimeiseen hymyyn on oudolla tavalla samanaikaisesti synkkä ja hauska teos. Aallon visiossa elämä on totta kuin tositelevisio ja sitä esitetään yhtä lailla itselle kuin toisille. Kenenkään ei tarvitse uskoa mihinkään, riittää, että uskotaan toisten uskovan: näytelmä jatkuu, näyttämö pysyy pystyssä, kulisseista ei löydä ulos.

Kauankohan vielä saa odottaa
varttitunnin kuuluisuuttaan.
Ei päästetty kollia catwalkille,
laivattu autiosaarelle laihduttamaan.

Ei minua valittu
Mervi Tapolan tanssipariksi,
ei tuottajille kelvannut
unelmien ukkomies katuojassa.

Runoraati löi luukut kiinni
mutta kuolevien reality,
alkaa polttaa!
Säästettävä vain hiukan,
että saa ensin legot kuntoon,
vähän reilummin blingiä
viimeiseen hymyyn.

Aalto piirtää kuvan ontosta ja tarkoituksettomasta kulttuurista, joka lupaa kaiken eikä tarjoa mitään ja jonka jokaisen pinnan alla on lisää pintaa. Hän ei suostu tarjoamaan mitään vettyvää pelastusrengasta, ei mitään ”syvempää” tai ”henkisempää”. Absurdin kauhun edessä ainoaksi mahdolliseksi vastaiskuksi jää nauru, joka on samalla julma ja lohdullinen, ainoaksi mahdolliseksi ihmisarvon ilmaukseksi näyttää keskisormea loppuun saakka.

Syväekologi rinnastaa
ihmiset ja kastemadot,
mutta en minä ole nähnyt
eläinten johtamia keskitysleirejä.
Sosiaalidarwinisti tarkentaa:
vahvimman eloonjäänti.
Paljonkohan se ruipelo nostaa salilla.

Salmisen paskateoria, nyt nappaa.
Vessanpöntössä näin
kaikenselittävän fraktaalin,
mutta ehdin onneksi vetämään.

*     *     *

Markku Aalto (s. 1970) on helsinkiläinen runoilija ja kustannustoimittaja. Hänen esikoiskokoelmansa Hajoamisen syyt ilmestyi vuonna 2009. Aalto toimii kirjallisuus- ja kulttuurilehti Särön runovastaavana. Hänen runojaan on julkaistu myös eri kirjallisuuslehdissä – mm. Parnassossa ja Nuoressa Voimassa.

Kirjan julkaisutilaisuus järjestetään 18. maaliskuuta ravintola Dubrovnikissa (Eerikinkatu 11, Helsinki). Tilaisuus alkaa kello 20, vapaa pääsy. Kyseessä ovat triplajulkkarit, sillä samanaikaisesti juhlistetaan myös Mark Mallonin esikoisrunokokoelmaa Aregemia (Tammi) ja Tiina Raevaaran novellikokoelmaa En tunne sinua vierelläni (Teos). Yhteinen nimittäjä kolmen kirjailijan välillä on Särö.