Kuva Wikimedia Commons

Omaelämäkerrallista proosaa kirjoittanut Sergei Dovlatov (1941–1990) on sukupolvensa luetuimpia venäläisiä kirjailijoita, vaikka eläessään hän sai kotimaassaan julki vain kaksi novellia.

Dovlatov opiskeli 60-luvun taitteessa Leningradin valtionyliopistossa suomen kieltä. Hän oli kuitenkin aktiivisempi vastakulttuuripiireissä kuin yliopistolla. Noina vuosina hän ystävystyi monien nuorten kirjailijoiden kanssa (mm. Jevgeni Rein, Anatoli Naiman, Joseph Brodsky).

Opinnot keskeytettyään Dovlatov kutsuttiin armeijaan. Vuosina 1962-1965 hän palveli Komissa vartijana vankileireillä. Kotiuduttuaan hän alkoi opiskella journalistiikkaa. Vuosina 1972-1975 Dovlatov asui Tallinnassa ja työskenteli Sovetskaja Estonija -sanomalehden toimittajana.

Vuosina 1976-1977 hän työskenteli Puškinin kotikartanon oppaana Mihailovskojessa. Ajanjaksoa kuvaa teos Ulkomuseo.

Vuonna 1976 muutamia Dovlatovin kertomuksia julkaistiin ulkomailla emigranttilehdissä. Tämä johti kahnauksiin turvallisuusviranomaisten kanssa. Dovlatov pidätettiin ja pahoinpideltiin useita kertoja. Vuonna 1978 hän lopulta emigroitui New Yorkiin, jossa hänen kirjallinen uransa lähti nousuun. Kaikki Dovlatovin kaksitoista teosta ilmestyivät lännessä vuosina 1977-1990. Englanninkielisen yleisön parissa läpimurroksi muodostui Dovlatovin sukulaisten muotokuvista koostuva Meikäläiset, jonka luvuista viisi julkaistiin itsenäisinä novelleina The New Yorker -lehdessä. Sittemmin Dovlatovin teoksia on käännetty yli 25 kielelle.

Synnyinmaataan laajalti nähnyt Dovlatov on erityisen kiinnostava juuri Neuvostoliiton kuvaajana, ja erityisesti juuri nyt, kun moni suomalainenkin kirjailija on kiinnostunut Neuvostoliitosta ja lähihistoriasta. Siinä missä kotimaiset kirjailijamme usein kuvaavat Neuvostoliiton sortokoneistoa dramaattisesti ja jopa melodramaattisesti, järjestelmän väkivallan omakohtaisesti kokenut Dovlatov näkee reaalisosialistisen todellisuuden ennen kaikkea absurdina. Myös itseään hän kuvaa ironisesti, vaikka olisi kokemustensa perusteella voinut helposti esiintyä toisinajattelun marttyyrina.

Suomennetut teokset

Meikäläiset. Suom. Pauli Tapio. Idiootti 2012. LOPPUUNMYYTY.
Matkalaukku. Suom. Pauli Tapio. Idiootti 2012. LOPPUUNMYYTY.
Haarakonttori. Suom. Pauli Tapio. Idiootti 2014.
Ulkomuseo. Suom. Pauli Tapio. Idiootti 2016.

Kommentti artikkeliin “Sergei Dovlatov

  1. […] “Kontinent”, minkä vuoksi hänet erotettiin Neuvostoliiton Journalistiliitosta. Lisää hänen elämästään  Dovlatov on paradoksaalinen kirjailija. Toisaalta hänen teokset ovat ironisia ja anekdoottisia ja […]

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.