Kirjamessuilla kirjailija on ennen kaikkea naama. Näin jälkikäteen en pysty muistamaan yhdenkään kustantamon mainosta, jossa pääosaan olisi nostettu jonkin kirjan sisältöä ilmaiseva kuva. Minne hyvänsä päätäni käänsinkään, vastassa oli aina kirjailijan naama. Näissä naamoissa oli vielä hämmästyttävää samankaltaisuutta: miltei jokaisella kirjailijalla oli hyväntahtoinen hymy ja hieman rypistynyt otsanahka. Tämä erityinen kirjailijailme viestii, että vaikka kirjailija onkin syvästi huolestunut maailman tilasta, kaikki on vielä hallittavissa ja voimme istuutua hyvillä mielin nojatuoliin, keskustella henkevästi ja nautiskella kulttuurituotteista.

(Tämän sivuston “Medialle”-osiossa on mahdollista arvioida allekirjoittaneen yrityksiä henkiä vastaavanlaista sielukasta hyväntahtoisuutta. En ole itse täysin tyytyväinen kyseisiin kuviin. Vasta kun saan naamakuviini oikeanlaista uskottavaa henkevyyttä, lienee aika hakea Suomen Kirjailijaliitto ry:n jäsenyyttä. (Se, että toimin myös kustantajana, ei vaikuttane asiaan. Eihän kyseinen liitto ole tavanomainen työmarkkinoilla operoiva edunvalvontajärjestö vaan aatteellinen yhdistys.))