Kirjamessuilla kirjailija on ennen kaikkea naama. Näin jälkikäteen en pysty muistamaan yhdenkään kustantamon mainosta, jossa pääosaan olisi nostettu jonkin kirjan sisältöä ilmaiseva kuva. Minne hyvänsä päätäni käänsinkään, vastassa oli aina kirjailijan naama. Näissä naamoissa oli vielä hämmästyttävää samankaltaisuutta: miltei jokaisella kirjailijalla oli hyväntahtoinen hymy ja hieman rypistynyt otsanahka. Tämä erityinen kirjailijailme viestii, että vaikka kirjailija onkin syvästi huolestunut maailman tilasta, kaikki on vielä hallittavissa ja voimme istuutua hyvillä mielin nojatuoliin, keskustella henkevästi ja nautiskella kulttuurituotteista.
(Tämän sivuston “Medialle”-osiossa on mahdollista arvioida allekirjoittaneen yrityksiä henkiä vastaavanlaista sielukasta hyväntahtoisuutta. En ole itse täysin tyytyväinen kyseisiin kuviin. Vasta kun saan naamakuviini oikeanlaista uskottavaa henkevyyttä, lienee aika hakea Suomen Kirjailijaliitto ry:n jäsenyyttä. (Se, että toimin myös kustantajana, ei vaikuttane asiaan. Eihän kyseinen liitto ole tavanomainen työmarkkinoilla operoiva edunvalvontajärjestö vaan aatteellinen yhdistys.))
Vieraillessani vasta päättyneillä Helsingin kirjamessuilla tulin ajatelleeksi, miten yllättävän luontevalta tuntui messuilla vallinnut markkinatunnelma ja ajatusten kauppiaiden esiintyminen. Koska en ennen kustantamon perustamista ollut kovinkaan kiinnostunut kirjallisuudesta liiketoimintana vaan ainoastaan sisältöinä, en ollut aiemmin osallistunut moisiin tapahtumiin.
Miksi tämä käyskentely “pimeyden ytimessä” – kuten runoilijaystäväni tilaisuutta kuvasi – tuntui niin luontevalta? Luulen, että tuntemuksellani on syvällisempi syy kuin se tosiasia, että yrittäjänä olen nykyisin kapitalisti ja Marxin mukaan siis “henkilöitynyttä pääomaa” (onneksi pankkitilini ei ole julkinen eikä kukaan pääse toteamaan tuon henkilöitymiseni toistaiseksi varsin naurettavaa mittakaavaa).
Ennemminkin luulen, että kirjallisuuden esiintyminen joukkona massamarkkinatuotteita on luontevaa siksi, että painettu kirja on alkuperäisimpiä teollisia massamarkkinatuotteita. Esimerkiksi romaani taidemuotona on kehittynyt vasta kirjapainotaidon keksimisen jälkeen. Aivan kuten Coca-Cola, joka poikkeaa kilpailevista kolajuomista lähinnä mainonnan luoman metafyysisen auransa vuoksi, kirjakin on monessa enemmän tai vähemmän identtisessä fyysisessä objektissa samanaikaisesti läsnäoleva metafyysinen sisältö. Vallankumouksellisinkin kirja on aina jossakin kaupan ja siksi liitossa kapitalismin kanssa.
