Käväisin tänään Kotkassa kirjoja myymässä. Katariinan katukarnevaalin yhteydessä Armisen Kari lausui asukastoimikunnan tilauksesta kirjoittamansa runon, jota pyysin Karilta Idiootin sivuilla julkaistavaksi. Aiheena tietysti Katariinan kaupunginosa ja sen historia.

Täältä löytyy, olkaa hyvä.

Idiootin maailmankiertue on päättynyt. Alla muutamia esimerkkejä siitä, miksi Idiootin kirjoissa käytetyt valokuvat ottaa yleensä joku muu kuin kustantaja Sndstrm.

20. huhtikuuta Kotkankadun Albertissa Markku Aalto lukee pilkkarunoa ystävästään Teppo Paulastosta.

Teppo Paulasto iskee takaisin.

Taiteellisesti tärähtänyt Markku Aalto.

21. huhtikuuta Kari Raineranta Tampereella, Artturin pimeydessä.

Ja missä on synkkää ja pimeää, siellä on ennen pitkää myös Arminen. (Kotkalainen sananlasku.)

22. päivä kiertue päättyi maailman laidalle eli Turkuun. Raineranta ja ravintola Hunter’s Inn.

Sama mesta, eri Kari.

Tällä viikolla on mahdollista kuulla Idiootin runoilijoiden lausuntaa melkein koko Suomessa eli Kotkassa, Tampereella ja Turussa (joka oikeastaan on jo lähestulkoon ulkomailla).

Ensinnäkin tiistaina kello 19 Kotkassa elämöi joukko Särö-lehden lyyrikoita. Paikkana on Kotkankadun Albert, ja mukana on tietysti myös sosiaalisen surrealismin mestari Markku Aalto.

Keskiviikkona Tampereella starttaa Karit kiertueella -turnee, jossa voimansa yhdistävät pahoinvointiyhteiskunnan soimaava omatunto Arminen sekä shamanisti-saarnamies Raineranta. Lausuntaa on tarjolla peräti kahdessa paikassa, ensin Runokauppa Kattilassa kello 17:30 ja myöhemmin ravintola Artturissa kello 20.

Torstaina Karien mittava kiertue päättyy eksoottiseen Turkuun Hunter’s Inn -ravintolaan. Keikka alkaa kello 20 ja Karien lisäksi lavalle nousevat myös runotrubaduuri Maikkoo Kaikko sekä Jari Laasasen Valoisampi Tulevaisuus.

Kaupungin yllä antennit lähettävät toiveita
Hyljätyt asuvat reunalla

Kari Armisen esikoisrunokokoelmassa Teräsperhosia esillä on rappeutunut ja tarpeeton: sairauksien runtelemat ruumiit, kuolemaa odottavat vanhukset, lahoavat rintamamiestalot, katoava hyvinvointiyhteiskunta. Runojen maisemaa ovat jättömaat ja ihmisjäte.

Lähimarketin muovikassissa tuki turva laihanlainen
Luuta nahkaa eteisen peilin edessä
Ei syövän syönyt ruumis enää keimaile
Loppuelämä haisee tunkkaisessa huoneessa.

Tässä iässä jättää enää lapsenkokoisia sormenjälkiä ikkunaan
Nauraa mustavalkoisessa valokuvassa
Kauan sitten.

Armisen kuvaamilla ihmisillä on aina esikuvansa todellisissa henkilöissä. Kuvauksen kohteena eivät ole salamavalojen loisteessa paistattelevat vaan varjoihin katoavat: yksinäiset, kolhitut ja rikkinäiset ihmiset, joista kuitenkin löytyy erikoista arvokkuutta ja kauneutta. Vähän väliä kolkkoa maisemaa rikkoo myös tummanpuhuva, paikoin jopa groteski nauru.

Kotikaupunkia kuvatessaan paljasjalkalainen kotkalainen ei säästele:

Laman harventamat näyteikkunat
Hilseilevän maaliseinän liputtavat repaleet
Rännien ruosteet valuvat kadulle
Koiranpaska ottaa kimppakyydin kengänpohjassa
Eteiseen saakka saa tulla.

Arminen kuvaa yhteiskuntaa, mutta hän on todistaja, ei saarnaaja tai poliitikko. Hän pilkkaa hysteeristä talouspuhetta:

Finanssipolitiikka, työttömyys, pahenee, eikä, pankkikriisi
Tuli jo, koska, taantuma, BKT, ei, meni jo, ensi viikolla
                                  Montunpohja
Irtisanomiset, kyllä, puolivälissä, koska, alkuvaiheessa
Asuntoluotot, nähty, ei, nähtiin jo, tulee ensivuonna, koska
                                  Montunpohja
Meni jo, Suomi selviää, tukipaketti, kenen, ei, veronmaksajat
Eikö kukaan lopeta tätä, ampukaa päähän, tulossa on, kuka laukeaa
                                  Montunpohja

Mutta osansa saa yhtä lailla vanhan Kotkan selkäranka, työväenliike:

Herraa pelkäävät nöyrät kumaraselkäiset
Työväenaatteen raskauttamat pienet ihmislapset
Armo olkoon teidän
Vaikka armo valhetta onkin.

45-vuotiaan esikoisrunoilijan ei tarvitse tunnustaa väriä tai valita leiriä, ei rientää aatteiden tai muotien perässä, ei palvoa uutuutta ja nuoruutta. Runossa “Tämä on maani” rakkaus rumankauniiseen kotiseutuun muuttuu miltei uskontunnustukseksi:

Taivas valuu veteen
Saaret kelluvat öljyisinä läikkinä veneiden perässä
Tämä on maani, pyhää maata, lapsen maata
Väyliksi kynnettyä pohjalietettä.

Tämä on maani
Hidas hiekka sieluni ajankulussa.

*     *     *

Teräsperhosia ilmestyy 16. maaliskuuta. Julkaisutilaisuus yhteiskunnallisen runouden illassa Kotkassa ravintola Albertissa.

Aikaisemmin Armisen runoja on julkaistu Jouni Tossavaisen ja Leevi Lehdon toimittamassa antologiassa Slam! 2009, ntamo.

Kotkalaisen Kari Armisen esikoisrunokokoelma Teräsperhosia ilmestyy Idiootin kustantamana alkukeväästä. Julkaisupirskeet pidetään näillä näkymin 16. maaliskuuta, sitä ennen Karin runoja voi kuulla ainakin joulukuun 11. päivä Kotkan Meriniemessä Kartanon joulu -tapahtumassa (jossa myös allekirjoittanut höpisee taksijuttuja) sekä tänään kotkalaisessa ravintola Albertissa.

Lähden tästä itsekin sinne pikapuoliin.

Tylyä kevättä ja Teräsperhosia odotellessa pieni maistiainen Armiselta:

Tule kevät Kotkaan
Nosta leskenlehtien varret suremaan
Jäiden alta paljastat talvella kadonneet
Pitkä on ruumisautojen marssi.

Kuollut tehdas sairasvuoteellaan
Tuuli kolkkona kolisee Keskuskadulla
Rikottujen näyteikkunoiden suru
Tule kevät Kotkaan.