Vieraillessani vasta päättyneillä Helsingin kirjamessuilla tulin ajatelleeksi, miten yllättävän luontevalta tuntui messuilla vallinnut markkinatunnelma ja ajatusten kauppiaiden esiintyminen. Koska en ennen kustantamon perustamista ollut kovinkaan kiinnostunut kirjallisuudesta liiketoimintana vaan ainoastaan sisältöinä, en ollut aiemmin osallistunut moisiin tapahtumiin.

Miksi tämä käyskentely “pimeyden ytimessä” – kuten runoilijaystäväni tilaisuutta kuvasi – tuntui niin luontevalta? Luulen, että tuntemuksellani on syvällisempi syy kuin se tosiasia, että yrittäjänä olen nykyisin kapitalisti ja Marxin mukaan siis “henkilöitynyttä pääomaa” (onneksi pankkitilini ei ole julkinen eikä kukaan pääse toteamaan tuon henkilöitymiseni toistaiseksi varsin naurettavaa mittakaavaa).

Ennemminkin luulen, että kirjallisuuden esiintyminen joukkona massamarkkinatuotteita on luontevaa siksi, että painettu kirja on alkuperäisimpiä teollisia massamarkkinatuotteita. Esimerkiksi romaani taidemuotona on kehittynyt vasta kirjapainotaidon keksimisen jälkeen. Aivan kuten Coca-Cola, joka poikkeaa kilpailevista kolajuomista lähinnä mainonnan luoman metafyysisen auransa vuoksi, kirjakin on monessa enemmän tai vähemmän identtisessä fyysisessä objektissa samanaikaisesti läsnäoleva metafyysinen sisältö. Vallankumouksellisinkin kirja on aina jossakin kaupan ja siksi liitossa kapitalismin kanssa.