Kari Armisen (s. 1964) esikoisrunokokoelmassa Teräsperhosia
esillä on rappeutunut ja tarpeeton: sairauksien runtelemat ruumiit,
kuolemaa odottavat vanhukset, lahoavat rintamamiestalot, katoava
hyvinvointiyhteiskunta. Pääosassa eivät ole salamavalojen loisteessa
paistattelevat vaan varjoihin katoavat: yksinäiset, kolhitut ja rikkinäiset
ihmiset, joista kuitenkin löytyy erikoista arvokkuutta ja kauneutta.

Kaikki toimituskulut sisältyvät hintaan.

Lue esittely!
Lue arvostelu!