Kenneth Falckin blogissa on hyvä kirjoitus Akateemisen lanseeraamasta sähkökirjasta, ja myös blogin kommentit ovat lukemisen arvoisia. Kuten Falck toteaa, kirjabisneksessä ollaan digiaikaan siirryttäessä toistamassa samoja virheitä, mitä musabisneksessä tehtiin viime kymmenluvulla.
Musabisneksen isoin mokahan oli asiakaslähtöisyyden unohtaminen DRM-ratkaisuissa. Huonosti toimiva DRM teki latauskaupoista hankalasti käytettäviä ja sai maksuvalmiitkin kuluttajat turvautumaan piratismiin.
Sähkökirjan idea on periaatteessa hyvä, mutta tällä hetkellä se ei yksinkertaisesti ole kovin houkutteleva tuote. Ensinnäkään sähkökirja ei ole edullisempi kuin perinteinen kirja. Toisekseen se ei tarjoa parempaa käyttökokemusta. Jopa sen ekologisuus on kyseenalainen – pitää ostaa aika monta paperikirjaa sähkökirjan sijaan, että lukulaitteen valmistuksesta aiheutuva ympäristökuormitus ylittyy.
Sähkökirja kyllä voisi olla paperikirjaa houkuttelevampi. Äänitemusiikin suhteen joidenkin tuttavapiiriini kuuluvien paatuneiden emäpiraattien tekijänoikeusrikollisuus loppui kuin seinään siinä vaiheessa, kun Spotify tuli – mikä osoittaa sen, että ratkaisevaa on käyttökokemus ja että musabisneksessä olisi alunperinkin kannattanut ajatella käyttäjä- eli asiakaslähtöisesti.
Spotifyn esimerkin mukaisesti sähkökirjabisneksessä pitäisi pyrkiä sähkökirjastoon. Pitäisi luoda palvelu, joka antaa kuukausimaksua vastaan käyttöön erittäin laajan kirjavalikoiman ja jossa oikeuksien haltijoille tilitetään latausten mukaan. Nykyinen sähkökirja ei minua kuluttajana houkuta pätkääkään, mutta riittävän laajan sähkökirjaston tullessa saataville hommaisin sen heti (kyllä, minulla on Spotify Premium).
Piraattituulimyllyjä vastaan taistelu käyttökokemuksen kustannuksella ei yksinkertaisesti kannata. Viime vuosikymmenen DRM-ratkaisut häiritsivät enemmän musiikin kunniallisia kuluttajia kuin piraatteja. Nörttipiraateille DRM oli pelkkä mukava haaste ja aivopähkinä. Jokainen DRM murtuu joskus, ja kun DRM on kerran murrettu, tiedosto on kaikkien saatavilla ilmaiseksi.
Falckin käsittelemässä Akateemisen Kirjakaupan sähkökirjaratkaisussa oman huomioni kiinnitti se, että sen toteuttajaksi on näköjään valittu SecuryCast Oy. Siis täsmälleen sama lafka, jonka tekninen ratkaisu on ollut hallitseva surkeaa käyttökokemusta tarjoavissa äänitemusiikin kotimaisissa latauskaupoissa ja joka sikäli on osasyyllinen siihen, että kotimaisen musiikin latauskauppa on ajautunut niin täydellisesti ulkomaisten toimijoiden eli iTunesin ja Spotifyn haltuun. (Pääsyyllinenhän SecuryCast ei missään nimessä ole, sillä tekninen toimittaja tekee työtään tilaajan ehtojen puitteissa – älyttömien ehtojen vallitessa ei voi syntyä kuin älytön tekninen toteutus.)
SecuryCastin hallitseva asema latauskauppojen teknisenä toimittajana on tosin suurelle yleisölle täysin tuntematon. Itse tutustuin firmaan tehdessäni äänitemusiikin markkinoiden ja piratismin tutkimusta HIITin Musiquitous-projektin toimeksiannosta keväällä 2009.
Tässä hieman tiivistelty ote tutkimusmuistiinpanoistani, jotka on tehty huhtikuun ja toukokuun taitteessa 2009:
Eri latauspalveluja tarkasteltaessa havaitaan, että vaikka niitä näennäisesti on hyvinkin paljon, todellisia vaihtoehtoja on yllättävän vähän. Osoitteessa http://www.latauslista.fi/kaupat/ oli 2.5.2009 mainittu 22 kauppaa. Kyseessä pitäisi olla ÄKT:n kattava lista latauspalveluista, mutta kattavuus on kyseenalaista. Listalta puuttuvat mm. CDON.com ja The Ground, ja toisaalta osa listatuista palveluista ei enää ole toiminnassa.
Tutkittaessa latauspalveluita niiden hinnoittelu alkaa nopeasti haiskahtaa hiukan kartellimaiselta. Ehdottomasti yleisin hinta on 1,39 euroa per kappale ja tarjottu formaatti käyttäjän kannalta epäkiitollinen WMA 192 kbit/s DRM, jonka käyttöä on rajoitettu niin, että kappaleet voi yleensä polttaa “vähintään kolme kertaa” CD:lle ja siirtää “vähintään kolme kertaa” digitaaliseen soittimeen. (Sanan “vähintään” käytöllä pyritään nähtävästi luomaan positiivinen markkinointiviesti, vaikka tosiasiassa tarkoitetaankin “enintään”.) Yleensä musiikin kuuntelu ja usein ostaminenkin vaativat tietyn mediasoitinohjelmiston, joka on kaupan oma eikä toimi kuin Windowsissa. Muita kuluttajan osaa hankaloittavia tekijöitä ovat vaatimus Internet-yhteyden aukipitämisestä musiikkia CD-levylle poltettaessa tai ulkoiseen soittimeen siirrettäessä sekä olematon palautusoikeus (kaupan perumisoikeus).
Kun toistensa kanssa liki identtisiä kauppoja tutkii hiukan tarkemmin, paljastuu niiden tekniseksi toteuttajaksi enimmäkseen yksi ja sama yritys, suurelle yleisölle tuiki tuntematon SecuryCast Oy. SecuryCast Oy on paitsi “palvelun tekninen toimittaja”, usein myös “asiakassuhteesi juridinen vastapuoli sekä maksujen saaja”. SecuryCastin pääasiallisena kilpailijana latauspalvelujen tuottamisessa toimii ruotsalainen InProdicon Ab.
SecuryCastin palveluita ovat Aina Musakauppa (http://musakauppa.aina.fi/), Allthenoise (http://www.allthenoise.com/), Citymarket CM-Store (http://www.cm-store.fi), DNA Musiikkikauppa (http://musiikkikauppa.dnainternet.fi/), download.MTV3.fi (http://download.mtv3.fi/), Download.NetAnttila (http://download.netanttila.com/), Finnairin kanta-asiakkaiden musiikkilatauspalvelu (http://finnairplus.securycast.com/), Funman (http://www.funman.fi/), HeseTV.fi (http://www.hesetv.fi/), Lumo Musiikkikauppa (http://musiikkikauppa.lumonetti.fi/), MediaMilkshake (http://www.mediamilkshake.fi/), NRJ Kauppa (http://www.nrjkauppa.fi), phnet musiikki (http://www.phnetmusiikki.fi/), POP CITY (http://pop.city.fi/), Radio Rock Store (http://store.radiorock.fi/) sekä Tune Download Shop (http://shop.tune.fi/). Pientä palvelukohtaista vaihtelua on, mutta useimmiten kappaleen hinta on 1,39 € ja formaattina WMA 192 kbit/s DRM.
Kaikissa InProdiconin toteuttamissa palveluissa kappaleen yleisin hinta tuntui olevan 1,39 €. InProdiconin palveluja ovat Helsingin Sanomien Musiikkilataamo (http://musiikkilataamo.hs.fi/), MTV Music Shop (http://shop.fi.mtve.com/) sekä Poimuri (http://www.poimuri.fi/). Klikkaamalla esiin MTV Music Shopin käyttöehdot saa ihmetellä, kuinka ikkunan otsikkona on yhä MTVe.com | Music Downloads, mutta käyttöehdoissa puhutaan Helsingin Sanomien Musiikkilataamosta.
Kilpailun vähäisyys on kenties ollut syynä siihen, että SecuryCastin ja InProdiconin bulkkiratkaisut ovat säilyneet hengissä tähän päivään saakka. Musiikkia ei voi ostaa ulkomailta – esimerkiksi Amazonilla (http://www.amazon.com/) olisi latauspalvelu, jossa tarjolla on erittäin laaja valikoima suojaamattomia MP3-tiedostoja, mutta tämä ei ole suomalaisten ulottuvilla. SecuryCastin teknisen ratkaisun levittäytyminen niin monen eri nimen alle saattaa myös hämätä vähemmän valveutuneita kuluttajia kuvittelemaan, että tarpoo Internetin suossa sitten kuinka kauan hyvänsä, hinnat ovat yhteneviä ja tarjolla vain WMA DRM -tiedostoja.
Tekninen toimittaja ei ole kuitenkaan lopullisessa vastuussa hinnoittelusta ja DRM-päätöksistä, vaan ennen kaikkea syynä on levy-yhtiöiden hinnoittelupolitiikka, jossa kopiosuojaamattoman tiedoston myynnistä halutaan suurempi korvaus. Hyvä esimerkki on vain DRM-vapaata musiikkia myyvä The Ground, jonka ei hyvästä yrityksestä huolimatta onnistunut saada myytäväkseen MP3-musiikkia kohtuulliseen hintaan muilta suurilta kuin EMI:ltä.
Näennäinen velttous palvelujen kehittämisessä kuluttajaystävällisempään suuntaan johtuu kenties ennen kaikkea vain siitä, että uusia investointeja ei pieneen bisnekseen haluta tehdä.
Noiden muistiinpanojen tekemisestä on kulunut nyt puolitoista vuotta. Voinee sanoa, että sen jälkeen Spotify on jyrännyt WMA DRM -kaupat aika pitkälti lopullisesti.
Mitä tästä kannattaisi ajatella Akateemisessa ja Suomalaisessa (joka myöskin suunnittelee omaa latauskauppaansa)? Nähdäkseni näillä firmoilla on kaksi mahdollisuutta. Ne voivat – kuten nyt näyttää – pyrkiä sopeuttamaan kuluttajan omiin ehtoihinsa ja taistella piratismia vastaan DRM-häsläyksellä. Silloin peliaikaa on siihen asti, että joku (mahdollisesti ulkomainen) firma tuo Suomen markkinoille ylivoimaisen käyttökokemuksen tarjoavan sähkökirjastotuotteen ja sopii suoraan kustantamojen ja kirjailijoiden kanssa kuten Spotify. Toinen vaihtoehto on olla itse tuo firma.
Tietysti joku voi ajatella, että ylivoimaista sähkökirjastotuotetta ei välttämättä koskaan tule Suomen markkinoille. Mutta niin varmaan ajateltiin musiikkibisneksessäkin ennen Spotifya.
5 kommenttia
Olisi harvinaisen toivottavaa, että valittaisiin avoimempi formaatti jotta kirjaa voisi lukea eri laitteissa hankinnan jälkeen eikä tarvitsisi ostaa uusiksi eri laitteille (tai jotenkin muuntaa toiseen muotoon). Mielestäni tämä on tietty rasite mm. Applen iTunes-kaupalle. Parasta olisi, että lukijat oppisivat maksamaan hyvästä sisällöstä “hyvällä” eikä “pakotettuna” erilaisten tehottomien suojausten vuoksi (ja huonosta käyttäjäkokemuksesta kärsien).
Hyvä kirjoitus, ja olen pitkälti samaa mieltä: suomalainen kirja-ala on nyt mokaamassa komeasti historiallisen muutoksen partaalla. Enkä oikein jaksa uskoa, että ne isoissa kustantamoissa tai kirjakaupoissa kykenee ajattelemaan nenäänsä pidemmälle. Kirjabisnes kun on rakenteeltaan hiukan erilainen kuin musabisnes: jos mahdollista, vieläkin konservatiivisempi. Toisaalta voi miettiä, ohjaavatko sen tietyt historiallis-sosiaaliset ja materiaaliset puitteet ja ehdot hieman toisenlaisiin ratkaisuihin kuin musabisneksessä. Sähkökirjaston sijaan näkisin että jostain Amazonista (ja kenties Googlen tulevasta kirjakaupasta, mahdollisesti iBooksistakin, jos Apple kykenee sitä kehittämään iTunesin suuntaan) voi tulla eräänlainen kirjastokauppa, joka tarjoaa erilaisia ratkaisuja erilaisille kuluttajille: erilaisia selausoikeuksia erilaisille alustoille erilaisilla maksuilla. Äänikirjakauppa Audiblen tarjoamat (pitkälti todella ärsyttävät mutta silti melkein alan parhaat) kuukausimaksu/kertamaksu-vaihtoehdot tuntuisivat myös osoittavan tähän suuntaan (tosin Audible taitaa käyttää deeärämmää).
Tuli mieleen: siinä vaiheessa kun digitointi etenee niin pitkälle että joka ikinen kirja, myös ne joiden painos on ollut loppu vuosisatojen ajan, on milloin tahansa saatavilla, jonkun näistä isoista palveluista pitäisi myös sitten keksiä miten tuotteistaisi paperikirjojen uudelleenpaketoinnin: miten paperikirjojen ystävät voisivat tarvepainattaa itselleen lempikirjailijansa kootut teokset, oman matka-antologiansa tai lapsuutensa kadonneen klassikon tms. Ja miten sen saisi toteutumaan työpöydälle mahtuvilla printtereillä, verkon ylitse.
Tekijänoikeuksien kannalta painajainen, mutta silti.
“Sähkökirjaston sijaan näkisin että jostain Amazonista (ja kenties Googlen tulevasta kirjakaupasta, mahdollisesti iBooksistakin, jos Apple kykenee sitä kehittämään iTunesin suuntaan) voi tulla eräänlainen kirjastokauppa, joka tarjoaa erilaisia ratkaisuja erilaisille kuluttajille: erilaisia selausoikeuksia erilaisille alustoille erilaisilla maksuilla.”
Varmaan totta. Joka tapauksessa suomalaiset toimijat ovat nyt lähteneet linjalle, jonka joku ulkomainen toimija varmasti ennen pitkää jyrää. Tietysti on mahdollista, että asia on jopa tiedossa ja ideana on vain perseillä pienillä panoksilla pari vuotta – nyhtää se, mitä nyhdettävissä on.
“Äänikirjakauppa Audiblen tarjoamat (pitkälti todella ärsyttävät mutta silti melkein alan parhaat) kuukausimaksu/kertamaksu-vaihtoehdot tuntuisivat myös osoittavan tähän suuntaan (tosin Audible taitaa käyttää deeärämmää).”
Äänikirjapuolella Spotifykin saattaa aktivoitua. Sieltähän löytyy jo nyt kaikkea klassikkokamaa – Allen Ginsberg lausuu The Howlia yms.
Pitänee muuten lisätä, koska alkuperäinen kirjoitukseni on hiukan epäselvä, että sähkökirjasto ei missään nimessä ole minun ideani eikä edes älyttömän uusi.
http://www.guardian.co.uk/culture/booksblog/2009/dec/31/e-readers-books-market
Vuoden jälkeen voin todeta tilanteen pysyneen samana: kukaan ei Suomessa edelleenkään osta e-kirjoja ja suomalaiset kirjakaupat eivät niistä rahaa saa. Samaan aikaan amerikassa Amazon myy jo enemmän e-kirjoja kuin painettuja – ja Amazon on suurin kirjakauppa! Yhteenvetona siis, suomalaiset kirjakaupat ovat kusseet bisneksensä täysin ja tulevat parin vuoden päästä ajamaan alas kivijalkakauppojaan. Vain oppikirjojen myynti enää kannattaa. Kustantajat ovat olleet myös tuhoamassa alaa eikä heitäkään käy sääli. Joitain kustantamoja on myyty jo ruotsiin ja lopuilla on sama tie edessä. Järjen puute ja ahneus tappaa koko kirja-alan suomesta.
Saman kohtalon on kokenut jo moni muu “digitalisoitunut” ala ettei siinä mitään uutta ole. Ihmetyttää vain miksi samat virheet halutaan toistaa. Suomi on jo tippunut kehityksen keskikastiin ja tie vie kovaa vauhtia euroopan pohja sakkaa kohden. Miksi täällä annetaan vielä kustantamoiden ja kirjakauppojen hallita kirja-alaa kun ne eivät pysty sitä tekemään? Onko kyse samasta kuin musiikkialalla – eli etujärjestöjen juurtumisesta yhteiskunnalisen vaikuttamisen järjestelmiin? Siis korruptiosta. Se EI palvele kirjajailijoita, kuten EI muusikoitakaan, kaikista vähiten se palvelee lukijaa jolta viedään mahdollisuus lukea! Se palvelee vain etujärjestöjen johtoportaita ja yhteistyöyrityksiä.
Ehkä palataan aikaan jolloin kustantaminen tarkoitti sivupaperin maksamista – tällä kertaa maksetaan vain internet sivujen mukaan. Hinta on (lähes) nolla euroa, joka käy lukijalle, mutta kirjailijan pitää löytää uusi tapa ansaita kirjoituksillaan.
Kommentoi: